''En selviä pimeistä öistä
Öistä ilman sua
Miksi tunnen näin
Miten pääsen eteenpäin
Ilman sua''
-H
Haluan nukkumaan, mutta en jotenkin vaan pysty. Tuskin saan edes unta, tuntuu niin turhalta ja tyhmältä. Haluan kuolla pois. Heikottaa, vaikka oon tänään syöny jopa kaks leipää, joissa oli päällä ties mitä. Ei tarvinnu kauheesti yrittää olla syömättä, en tiedä miksi. Ehkä se johtuu tästä kauheesta olosta, jonka syy on tuntematon. Tai sitten oon aatellu liikaa I:tä taas. Siitä on niin pitkä aika ku oon kuullu sen äänen tai puhunu sille, enkä varmaan koskaan enää pääse puhumaankaan.
Mä oon jo jonkun aikaa vammaillu 47-51kg painossa ja haluan nyt oikeesti edetä. Miten sen 10kg pudottaminen oli niin helppoo ja nyt tällänen kauhee vammaus. Aina ku menee hyvin sitten jossain vaiheessa ahmin jotain epäterveellistä. En yritä tarpeeks. Ehkä perun itselleni antaman lupauksen, että saisin syödä aamulla omenan tai banaanin. Mua pelottaa, koska en halua syödä. Ja mun siis tosiaan piti alkaa syömään kuten normaalit ihmiset. Se haave on purjehtinu kauas pois. Tuntuu kun lihoisin jo yhdestä hedelmästä. Olisinkin halunnu syyä tänään banaanin, mutta en pystyny.
Oon tuhlannu koko kesäloman tähän turhaan painosta huolehtimiseen. En oo nauttinu kesästä ja se on jo kohta loppu. Harmittaa, mutta ei sille voi nyt mitään ja luulen loppu kesän menevän samalla kaavalla. En vaan pysty lopettamaan.
Haluaisin oksentaa kaikki ajatukset mun päästä tähän, mutta en pysty/osaa/kehtaa. Ja nää ajatukset pelottaa ja ahdistaa mua. En taho ajatella mitään.
My tears have stopped from falling, for now on I'll bleed it out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti