Life is like a game of chess, one wrong move and your life is all messed up

Päivä alko eilen siinä kahelta ja siitä eteenpäin päivääni sisältyi pelkkää ahmimista. Tämä kaikki ihanuus huipentui sitten siihen kun söin kokonaisen suklaalevyn kymmeneen minuttiin tai alle. Sen jälkeen, tuli kauhee paniikki ja ahdistus. Ja jälleen voinkin kysyä itseltäni. Mitä vittua mä teen? Mun teki mieli mennä oksentamaan, mutta porukat oli kotona ja ois kuullu jos olisin menny vessaan oksentamaan. Pohdin eri vaihtoehtoja mitä voisin tehdä. Mulla oli niin hirvee olo joten ajattelin, että mun on nyt pakko oksentaa, vaikken ajatuksesta tykkäiskään. Vaihdoin äkkiä vaatteet, ja lähdin juoksemaan metsään. Juoksin niin kovaa kuin pystyin. Yritin lisätä vauhtia, jotta mua rupeis oksennuttamaan enemmän.  Mietin, että teenkö sen vai en. Päätin työntää sormet kurkkuuni. En kuitenkaan saanut mitään ulos. Toisaalta olen helpottunut etten saanut mitään ulos toisaalta ahdistaa että en saanut sitä levyä ja kaikkia muita yökötyksiä pois musta. En saa oksentaa, vaikka söisin valaan. En. Tekisi mieli repiä sisuskalut irti.

Nyt onneksi on paljon parempi olo, mutta ei tarpeeksi. Tänään mä parannan. Tää viikko, sen täytyy mennä hyvin. Mä laitan sen menemään. Mä pystyn siihen.

Ei tarvii paljoo tehä, että menettää jonkun. Mulle se on aika helppoa. En kestä ajatella sitä, mutta en kestä olla ajattelematta. Ainut kenet haluan omaks on ikuisesti poissa. Siltä se musta tuntuu ja tekee pahaa kattoo kuvia pareista. Tekee pahaa nähä kaks ihmistä onnellisen näkösinä yhdessä. En kestä kattoo sitä ja mun tekis vaan mieli ottaa lasi ja..

I miss you so much. I miss your touch. I miss your lovely smile. I miss your beautiful shining eyes. I miss everything about you.

Oon vaan juonu koko ajan. Liikaa. Sekoillu. Haluan tehä kaikkee tyhmää. Haluan, että en ois koskaan tavannu sitä. Sitten mä en kärsis siitä, että en saa koskaan enää puhua sille, enkä koskee sitä, nähä sitä hymyä. Kaverit on varmaa jo kyllästyny tähän mun valittamiseen, että en pääse yli ja että mikään ei muutu paremmaks, mutta mä vaan en osaa enkä halua päästää irti, en pysty. Se on vaikeeta. Voi, ei taidan mainita joka postauksessa tän saman asian.

If only you came back to me I wouldn't feel this empty.

Ps. Käykää hyviksenne tällä sivulla. Avatkaa välilehteen ja sulkekaa yms. Teijän on parempi uskoo mitä siinä sanotaan. ;D