En ole oikein kerenny käydä täällä kirjottelemassa ku on ollu vähän kaikkee ahistavaa tässä. Mua ärsyttää ku mua on ruvennu ahdistaa melkeinpä, joka päivä joku asia tai oikeestaan ne on kaksi asiaa, mitkä mua ahdistaa. Toisen voin mainita toisen jätän toistaiseksi mainitsematta. Arvatenkin ruoka on se toinen. Miks mä oon päätyny tälläseen? Luulen että tää johtuu siitä toisesta asiasta mikä mua ahistaa ja suututtaakin. Suututtaa, koska en voi tehdä asialle mitään. Suututtaa, koska se on sotkenu mun elämän ihan kokonaan eikä siinä kestäny kauaa. Se tuli salaman nopeasti, hiipi taakseni ja laitto mut sekasin niin pahasti, että melkein lopetin tän kaiken. Yksi päivä kun mun piti mennä kaverille juhlimaan, en pystynyt edes liikkumaan, mä vaan makasin mun kaverin lattialla ja se ihmetteli että mikä mulla oikein on. En pystynyt edes vastaamaan mikä mulla oli, en pystynyt avaamaan suutani ja vaikka olisin saanut suuni auki, ääntä ei olisi tullut.
En voi ymmärtää miten se on mahollista. Ei se voi olla mahollista että joku laittaa mut näin sekasin. Tää kuullostaa varmasti ihan sekavalta. Se toinen on eräs ihminen. (Hupsista, paljastin sen, ei voi mitään.)Musta tuntuu et se vaan leikkii mun tunteilla ja tekee kaiken tahallaan, yrittää tuhota mut. Miks se yrittäis tuhota mut tahallaan, mä oon jo tuhottu. Tuntuu, että musta ei oo enää mitään jäljellä tuhottavaks.
En voi ymmärtää miten se on mahollista. Ei se voi olla mahollista että joku laittaa mut näin sekasin. Tää kuullostaa varmasti ihan sekavalta. Se toinen on eräs ihminen. (Hupsista, paljastin sen, ei voi mitään.)Musta tuntuu et se vaan leikkii mun tunteilla ja tekee kaiken tahallaan, yrittää tuhota mut. Miks se yrittäis tuhota mut tahallaan, mä oon jo tuhottu. Tuntuu, että musta ei oo enää mitään jäljellä tuhottavaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti