Pull yourself together.

Mun olis pitäny lähtee kaverille jo tunti sitten, mutta täällä mä vaan kotona. Ekaks lähtö pitkitty sen takia, koska söin jotain mitä ei pitäny(ei ois haitannu syöminen, jos oisin syöny jtn kunnollista), sitten jouduin odottamaan pitkän ajan ennen ku pääsin lähtemään lenkille. En oo näköjään päässy vieläkään yli siitä 'huono' ja 'hyvä' ruoka jaottelusta. HUOH.. mutta ainakin syön normaalia terveellistä lämmintä ruokaa. Ja tarina jatkuu eli ennen lenkkiä menin vessaan katoin peilikuvaani ja rupesin itkemään. Siinä taas meni lisää aikaa. Sitten lihaskuntoa tehdessä rupesin uudelleen itkemään ja vähän aijan päästä taas uudelleen ja uudelleen. Ja nyt taas, vaikka oon käyny lenkillä ja tehny, vaikka mitä. Musta tuntuu taas siltä eli turvonneelta läskipallerolta.

Mun täytyy pitää mielessä, että se tunne ei luultavasti kestää enempää ku tän päivän. Ja vaikka mua houkuttaakin jäädä kotiin, niin menemällä kaverini luokse voin haastaa tän ahdistuksen tunteen. En saa antaa sille valtaa enää.

Nyt en kirjottele enempää, koska täytyy kerätä itteni ja lähtee.

Love kills

I'm

PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.PARANOID.

I'm being told lies.. 

I'm paranoid..

Mistä mulle on tullu tää kauhee vainoharhasuus? Mun pääkoppa keksii ties minkälaisia salaliittoteorioita ja juonia mitä muut suunnittelee mun pään menoks. Ja mä kaiken lisäks uskon niitä, kunnes toisin todistetaan. Tänäänkin tuli sellanen tapaus, että kerkesin jo kuvitella ties mitä, kunnes sain tietää asiasta lisää. En tosin oo ihan varma uskonko sitä. Mun täytyy nyt oikeesti tehä tälle jotain, rauhottua ja olla ihan normaali.

Vainoharhasuus ja muut seikat on tehny musta vähän sulkeutuneen, en puhu ihmisille kauheesti enää musta tai mitä mulle kuuluu. Mulle tulee sellanen olo, että mun kertomia juttuja käytetään mua vastaan. Näin on tapahtunu pari kertaa, mutta se on varmaan ollu pelkkää sattumaa, toivon niin. Mä en  uskalla kysyä onko se niin, koska, jos se ei oo niin, ne sais vaan lisää tietoo mua vastaan. En mä voi oikeesti ajatella näin. Mun täytyy ajatella järkevästi. Ei kellään oo salaliittoteoriaa mua vastaan, ei tietenkään. Ton sanominen saa kaikki uskomaan, että mä uskon et kellään ei oo mitään juonia mua vastaan.  Nyt oikeesti mun täytyy lopettaa liika ajattelu.

Oiskohan aika mennä unille...

You shook my world and flipped it upside down

En
     saa
           ajatuksia
                         pois 
                               susta.

En jaksa ottaa vastaan kylmyyttä I:ltä, mutta mun on pakko. Se ei oo reilu mua kohtaan.
Tarviin jotain siltä. Sen pitää antaa mulle jotain, jotain.  

Vastauksia?  

Tarviin sulta vastauksia, anna mulle ne, oo kiltti. Älä kiduta mua enää, en kestä. 

Estoy tanta, frágil una equivocación! No estoy nada para ti. Te amo y tú me odias.

 No es facil a querer alquien. Sí, yo sé.  Estoy patético. Me quiero morir ahora.

Is this real?

Tänään oli ihana syksyinen ilma. Vähän piristävä viileys + aurinko = ah! Oli niin ihana käyä lenkillä. Musta on tuntunu oudolta monta päivää. Oon ehkä, luultavasti, mahdollisesti ollu onnellinen?  Aina välissä on ollu sellasia päiviä, millon musta on tuntunu toivottomalle ja oon purskahtanu/ halunnu purskahtaa itkuun ja romahtaa lattialle ilman syytä.

 Ei, en oo ollu onnellinen. Ei se oo mahollista! Ilosen voisin luultavasti allekirjottaa, mutta toi sana onnellisuus kuullostaa kaukaiselta ja oudolta. Mitä se onnellisuus on? Hyvää oloa? Uskoa, että kaikki järjestyy? Tunne siitä, että itsellä on jokin tarkoitus? Jokaiselle se tarkottaa varmasti eri asoita. Tietyt perusasiat on kuitenkin kaikille luultavasti siinä onnellisuus-listan kärjessä, vaikkapa terveys ja läheiset.

Nykyään on kiire koko ajan, stressiä pursuaa jokaisesta ilman suunnasta, enkä muista iloita pienistä ihanista asioista: halauksista, hymyistä, kivasta ilmasta..

 
Mun pitäs oppia ajattelemaan positiivisesti, oikeestaan kaikkien pitäis. Jos päivä on menny ihan päin vessanpönttöä, hehe niin ei se auta, että rupeen toistaa itelleni miten oon taas epäonnistunu ja kuinka huono oon, koska en pystyny olla syömättä keksiä tai otin pari liikaa. Kaikille käy niin varmasti joskus. Se, mitä mun pitäs ja kannattas tehä on oottaa seuraavaa päivää ja yrittää uuestaan. Se on tosi vaikeeta, sillä hetkellä ku ahdistaa, mutta mun pitää vaan koitta kestää se ja en ainakaan toistaseks siihen oo vielä kuollu. Ahdistus menee ohi.

 Okei, nyt lopetan tän jauhamisen, en kestä enää yhtäkään onn******** tai iloisuus löpinää. En taijakkaan olla optimisti? Oon koko päivän miettiny näitä asioita ja täyty ne jonnekkin laittaa pois mielestä. Ehkä nyt saan unta? Se, joka keksii ajatusten katkaisimen, myöntäsin sille nobelin-palkinnon samantien ja sais mut ikuiseks orjaks, eiku..

 

Your fingertips across my skin
The palm trees swaying in the wind
Images

You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick

I never want to see you unhappy
I thought you'd want the same for me

Goodbye, my almost lover
Goodbye, my hopeless dream
I'm trying not to think about you
Can't you just let me be?
So long, my luckless romance

I knew you'd bring me heartache
Almost lovers always do

I cannot go to the ocean
I cannot drive the streets at night
I cannot wake up in the morning
Without you on my mind
So you're gone and I'm haunted
And I bet you are just fine
Did I make it that easy
To walk right in and out of my life?

I simply destroy it all.

Piristävä lenkki takana. Se ois saanu olla pitempikin, mutta nyt ei valitettavasti ollu aikaa. Tekosyitä. Kesällä oli niin paljon enemmän aikaa kaikkeen. Tuhlasin kesänkin kaikkeen turhaan eli ahmimiseen ja oksentamiseen. Kraah. Oisin voinu olla paljon järkevämpi sillon, mutta olihan mulla sillon vähän kaikkee muutakin sotkua sekottamassa mun päätä. En oo koskaan seonnu niin pahasti.

Lenkillä tulee tosiaan mietittyä kaikkea. Ois tosi kiva jos saisin jotenkin nauhotettua mun ajatukset siinä samalla, että voisin kuunnella ne jälkeenpäin, koska unohan kuitenkin aina suurimman osan niistä. Mulle tulee aina jotain järkevääkin älyttyä ja ajateltua. Tänään vai eilenkö se oli, mulle tuli mieleen, tai musta tuntu et en tee tätä kaikkee itteni takia. Musta tuntuu, että haluan näyttää kaikille niille, jotka on käyttäny mua hyväks, vahingoittanu mua ja heittäny suolaa haavoihin. Plus muu shaiba.

Tässä on tullut mietittyä, että mikä mussa oikein on vikana? Aina mut on jätetty yksin, hyljätty tai muuta, vaikka oon ainakin omasta mielestäni ollut hyvä ystävä ja aina haluan auttaa, jos joku tarvitsee jotain. Mua tosin ymmärretään väärin aika usein. Mun sosiaaliset taidot ei ole mitään kymppiä eikä ehkä ees kuutosta. Oon ujo ja sekös on mahtava aines kaiken tuhoamiseen.

 Oon huomanut myös, että mun kaverit ei useinkaan uskalla sanoa mulle asioita suoraan, mikä on tosi ärsyttävää. Johtuuko se siitä et ne tietää et oon herkkä? Vai mitä peliä tää on? En mä kuole, jos saan palautetta, vaikka jos joku mun piirre on ärsyttävä jonkun mielestä ja se ois korjattavissa, asiasta sanomalla, miksi sitä ei voi tulla sanomaan. En usko, että rupeen itkee siitä, vaikka oonkin herkkä. Tekis mieli huutaa kaikille, mutta musta tuntuu, että se ei muuttais mitään. Oon nimittäin sen jo kerran tehnyt eri kavereille tosin, nykyään ex-kavereille. Ja jätin sen huutamisen, sanoin sen vain päin naamaa. Eipä auttanut.

Kaikesta sosiaalisesta epäpätevyydestä huolimatta, oon jotenkin onnistunu pitämään mun nykyiset ystävät joten kuten, eikä ne luultavasti oo juoksemassa mua karkuun. Saattaa kyllä olla et ne juonii jotain Eksytä 'mun nimi' - projektia. Taidan olla vähän vainoharhainen. Sitä se jatkuva hylkääminen tekee. Outoo sinänsä, että uskallan melko paljon kuitenkin puhua mun asioista mun kavereille tai en oo sillei emotionaalisesti sulkeutunu, äh kukaan ei varmaan ymmärrä mitä selitän. Mun pitäs olla ihan suu supussa mun asioista ja oon tässä jättäny sanomatta aika monta juttua jo eli hyvin sujuu tää 'hiljeneminen'.

Kohta vois, vaikka ruveta tekee läksyjä. Oikein aikanen alotus, NOT.

Fitspiration

Tuntuu jotenkin, että oon taas kahen vaiheilla. Haluan laihtua olla pienempi, toisaalta haluan olla lihaksikas. Haluan olla molempia, mutta se ei taida olla mahdollista samaan aikaan? Äh, en tiiä. Tuntuis jotenkin paljon helpommalta lopettaa syöminen ja  laihtua sellaseks pieneks ja sit syyä vaan sen verran et ei lihois. Mut sit mulla ei ois lihasta. Vaikeeta tällänen.

Oon kattellu vähän kuvia fitnessmalleista, ja on tullu vastaan sellasia miltä haluisin näyttää, joissa ei oo liikaa lihasta eikä ne näytä 'miehiltä'.

1. Eka on sellanen ''ei kauheen'' treenattu, koska tää ei taija olla ees fitnessmalli, mutta mielelläni ottasin ittelleni tollasen vartalon!

2. Vatsa ja kädet näyttää hyviltä ja ne on musta tärkeimmät. Tästä näkee melko huonosti.

3. Toisiks paras näistä! Aah! Mun mielestä tässä säilyy naisellisuus vielä aika hyvin, vaikka mun mielestä toi on hyvin treenattu kroppa.

4. Mun ehdoton suosikki on tässä! Tästä on pakko laittaa useampi kuva koska noissa kahessa ei näy se lihaksikkuus niin hyvin.

5. Myös aika kiva, mut jotenki toi naama ärsyttää. Se ei kyllä liity mihinkään mitenkään.. Vatsat jees ja kädet samaten.

6. Nyt tää on viimenen mä lupaan. Heh, mutta noh tää on kyl aika paljon treenattu tavallaan, mut silti jotenki tykkään tästä. Noi kädet varsinki on just kivat haluun tollaset. Reidetkään ei näytä tässä pahalta yhtään.

Kaikilla oli just sopivasti lihasta käsissä ja vatsassa. Ekalla ois tosin saanu olla enemmän erottuvat käsilihakset. Oonpas vaativa. Miks mulle ei vois tulla tollasia vatsalihaksia, jos sanoisin ''NYT!'' Toiveajattelua..

Tein tänään sellasen fitness suunnitelman. Laitoin kaikki syömisajat, lihasliikkeet, harjottelun kestot  ja päivät sinne yms. Toivottavasti seuraan sitä orjallisesti. Pitäs varmaan lahjoo itteni, jotenkin. Mikähän vois olla hyvä tapa saaha mut tosi motivoituneeksi? hmm..

Jätän suosiolla angstauksen pois tästä postauksesta. En halua nyt miettiä I:tä enkä muutakaan masetavaa.