It's quiet here today, however the silence is screaming your name.

Mulla ei oo nyt sanoja kuvaamaan mun tunteita, joten tästä tulee kuva/video postaus.

 

THE END (of my life)

The knife is asking me to dance.

Monta päivää oon halunnu tehä ittelleni jotain ja se tunne vaan vahvistuu. Alan varmaan tajuumaan että ei musta ja I:stä tuu mitään. Which means =  mulla ei tee mitään, ei yhtään mitään. Ainut syy miks en oo jo ottanu terää käteeni on se etten tykkää arvista. Saattaa kyllä olla etten kohta enää jaksa niistäkään välittää. En voi mitenkään lievittää mun tuskaa ja jotain on pakko tehä että kestän.

Ärsyttävintä koko touhussa on se että musta tuntuu että mua ei ymmärretä. Mun kaverit ei ymmärrä mun tuskaa ja se tuntuu pahalta. Mut miten ne vois jos ne ei koskaan oo ollu rakastuneita. En mä tietenkään niitä syytä mistään tai ole vihanen niille. Eihä ne sille voi mitää, mun täytyy kestää yksin. Onneks mulla sentään on yks ainakin joka on valmis ottamaan mun vuodatuksen vastaan, tosin musta tuntuu että en sais rasittaa sitä :( En mä tarkota kellekkään mitään pahaa. Taidan kuitenkin sotkee kaiken vaan.

Monsters come alive when I'm alone.

Pää täynnä sotkua. Olispa pää täynnä jotain aivan muuta. En jaksa odottaa viikonloppuun. Voi tyhjentää ajatukset, voin unohtaa kaiken. Toivon mukaan.

En jaksa mitään. Täytyy kuitenkin vaan oottaa viikonloppuun, pakko. Ei saa romahtaa keskellä viikkoa. Viikonloput on sitä varten.

Mua ei sais jättää yksin. Se on vaarallista. Ei tälläsenä iltana.

Romeo you should die.

Mun tunteet tappaa mut. Toivon että voisin unohtaa I:n mutta en kuitenkaan halua, koska se on mulle kuitenkin niin tärkee ja musta tuntuu että en koskaan löydä ketään yhtä ihanaa. (tähän sitten tietenkin voi sanoa et 'kyllä löydät' plaplapla) musta nyt vaan ei tunnu siltä piste

Ei ketään yhtää ihanaa yksinkertaisesti ole. Tykkään kaikesta I:ssä.Vaikka se hyppäis paskalammikkoon ja tulis mun luo suutelemaan ja halaamaan ni en käännyttäs sitä pois. Tää on ihan paskaa olla näin kusessa johonki tyyppiin jos siitä ei tuu mitään vaikka sekin tykkäis takasin vielä. Paskaa paskaa. Oon vihanen tuskasta.

asfsfg ja en tykkää siitä syystä miks ei olla yhessä se on niin väärin. Väärin! Ja koska tilanne näyttää toivottomalta eli siltä että en saa I:tä koskaan ni mikä järki on elää. Ei mulla oo syytä elää jos en saa viettää sitä rakkaan kanssa. Joo, oon tällänen paska tunteiden orja kunnon romeo mutta en voi sille mitään.

Huomenna nään I:n sitten tulee taas 2 päivää etten nää sitä ja sekoon. Sekoon jos en nää sitä ja sekoon jos nään. Ei oo elämää helpoks tehty. Mun täytyy nyt yrittää olla kuolematta ja olla tekemättä itelleni mitään. Täytyy kestää, yrittää kestää.

Miks en mä voi saada sua?

Onpas siitä tosi pitkä aika. Hui, varmaan kuukausi! Missä mä olen oikein ollut? Mitä mä olen oikein se aika tehnyt? Vastaus: En yhtään mitään. (järkevää ainakaan)


Kaikki on niin sekasin mun päässä enkä tiedä mitä mun pitäisi tehä. Oon satuttanu yhtä(kahta) ihmistä. En tahallaan. 



Se tyyppi josta puhuin, joka sai mut hymyilemään. Loukkasin sitä (pahasti) ja siltikin se soittelee mulle, lähettelee viestiä ja haluaa nähä. Mitä tää on? Onks tää kusetusta? Jos se aikooki antaa samalla mitalla takasin, mutta odottaa, että oon heikoimmillani.

Eihän se vois ikinä tykätä musta niin paljon, että kaiken sen jälkeen se haluis olla mun kanssa. Eiei. Tässä on joku juttu. Pakko olla. En oo mikään missi, niinku sen entiset. En oo mitenkään erikoinen. Oon tylsä, hiljanen, herkkä. Kuka sellasta haluu?

Ja I.
En. Vaan. Pääse. Yli.
En vaikka kuinka yritän.
En halua antaa sen mennä.
Vaikka ei mulla muita vaihtoehtoja oiskaan, koska se ei haluu mua.
Rakastan sitä.
Ei tää oo mahollista?
Siis en puhu rakastamisesta, vaan jostain muusta(siitä etten saa sitä)
Tiedän, että rakastan.
Olen varma.

Give me your hand and I'll hold it.

Siitä onki vähän aikaa, kun oon viimeks kirjottanu. On ollu kaikenlaisia sotkuja ja jotain kivaakin. Löysin mm. kivan harrastuksen, joka ei liity mitenkään urheiluun, vaan kirjottamiseen, mikä on outoo, koska äikän numero ei hivele taivasta. Onneksi, kuitenkin tässä 'lajissa' on vähän vapaammat kädet, kuin 'normaaleissa' äidinkielenkirjotus missäliejutuissa.

Ja sitten on ilmestyny melkeinpä ihan tyhjäsä eräs henkilö, joka saa mut hymyilemään. Ei tunneta kauheen hyvin, mutta se soitti mulle keskellä yötä, korjaan viideltä yöllä, kun olin melkeinpä hukuttautumassa suruun. Se saa mut näyttämään tosi tyhmältä, kun mä hymyilen sillei virnuillen ku se juttelee mulle.

Tosin, täytyy myöntää. Oon pistäytyny taas väärälle polulle. Ajattelen, että ehkä voin tänään olla syömättä, söin eilen kuitenkin iha tarpeeks tai, että syön huomenna sitten enemmän. Tänään oon syöny kurkkua, kalakeitosta kalat poiminu, sitä ei voinu kyllä kalakeitoks kutsua ku pari kalaa siellä täällä ja thats it >:( sit patongin puolikkaan ja 2 leipää. Toi kyllä tuntuu paljolta, mutta en tiiä. Jostain syystä en osaa ajatella järkevästi nyt. Oon varmaan liian väsyny ajattelemaan. Stressi, stressi, stressi...

Ja sitten mun pitäs päästää I:stä irti, mutta en osaa ja pelottaa, koska en osaa olla ilman sitä, enkä halua. Se on niin älyttömän kaunis, sen hymy on niin ihana ja ääni. Haluaisin olla ees valitettavasti vaan ystävä, mutta se ei anna mulle mahdollisuutta olla, se tekee tästä vaikeempaa mulle. Miksi se ei voi tulla puolitiehen vastaan, ei se ois paljoo vaadittu, eihän? 

Tänään en keksi otsikkoa?

Mulla on rauhallinen ja levollinen olo. Johtuukohan se flunssasta, vai tästä päivästä vai mistä? En tiedä, mutta tää on kiva tunne. Kävin pitkästä aikaa salilla ja tein kevyesti, koska en halua tulla uudestaan kipeäksi. Se on niin kamalaa olla kipeä, inhoan sitä.

Juttelen tässä samalla eräälle ystävälleni, ja jotenkin musta on tosi kivaa jutella tälle. Ihan outo tunne, en ymmärrä. Ei olla koskaan oltu mitenkään kauheesti tekemisissä, eikä nähä melkein koskaan, mutta aina kun nään, niin sen jälkeen mulle jotenki on auennu uusia ulottuvuuksia asioista. Ymmärrän tai rupean miettimään joitain asioita eri lailla.

Apua, kohta tulee ihan kauhea  kiire. Mun pitäis mennä yhtiin bileisiin ja jostain syystä mua jännittää ihan kamalasti, vaikka ei oo mitään syytä. Toivon, että siellä ei olis kauheesti tuttuja, vaan olis uusia kasvoja. Se ois virkistävää tähän ankeaan paikkaan välillä.

Nyt en kerkeä kirjottamaan enempää, täytyy valmistautua iltaan :)