Afraid

Nyt se koitti tai oikeastaan jo eilen. Päätin ihan omaksi hyväkseni, etten pyri 43 kiloon, enkä 45 kiloon  enkä 47 kiloon. En pyri mihinkään 'kiloon'. Oikeestaan, olin varmaan tehnyt päätöksen alitajuisesti jo kauan sitten, mutta eilen se putkahti mieleen. Joten otan noi turhat asiat pois tosta sivusta. Saatan joskus laittaa jotain muuta sinne, jotain kivaa. EN painoja pituuksia tai muuta turhaa.

Pappadappadaa.. taas sitä mennään. Mua pelottaa eräs ihminen. Ei, se ei oo mitenkään kauhistuttava ulkomuodoltaan eikä persoonaltaan, vaan mä pelkään siinä sitä, mitä se voi tehä mulle, henkisesti. Yks väärä sana, liike, katse, äänne, ele ihan mikä vaan, saa mut horjumaan pahasti. Mun sydämen itkemään ja pelkäämään, vaikka ei välttämättä olis syytä. Eikä se luultavasti tarkota sitä, mutta kaikki mitä on tapahtunu meijän välillä, on saanu mut täysin sekasin ja hämilleni.

Pelkään eniten ehkä just sitä, että hetken sieltä tulee jotain kivaa kuten sen ihana hymy, kauniit silmät, joita rakastan, kattoo muhun ilman vihaa tai pehmeet huulet kertoo innostuneesti hyvin/huonosti menneestä kokeesta. Noita hetkiä ei voi muuta kuin rakastaa.

 

Taustalla kuitenki pelkään koko ajan millon se vaihtuu vihaisen oloiseen hymyn vastakohtaan, paheksuviin silmiin, jotka katsovat kuin olisin maailman vihatuin ihminen, nyrpistyneisiin huuliin, jotka puhuvat sadan vuoden katkeralla hiljaisuudella.

Kerran näin unta, että kyseinen henkilö ja minä oltiin istumassa jollain puiston penkillä ja hän sanoi mulle, että: '' Anteeks, että oon ollu ihan tyhmä''. Ja anto suukon mun poskelle. Pusun saatuani, hymyni oli niin leveä, että se ois voinu ylettyä vaikka afrikkaan asti. Se oli ihanin uni, mitä oon ikinä nähny. Se oli niin todentuntuistaki, että tietenki menin aluks luulemaan(toivomaan), että se on totta. Paras osuus oli se pusu tietenkin. Tuntu, että olin oottanu sitä pusua sata vuotta. Unessa odotus on ohi, mutta todellisuudessa odotan sitä pusua, vaikka en sitä koskaan saiskaan.

Ei ole kyllä vaikeeta arvata kenestä puhun. Pariin miljoonaan kertaan tässä blogissa mainittu, hups.

Aika kuluu ihan siivillä ja mun olis pitäny tää aika tehä ihan jotain muuta, mutta tää kirjottelu venyy aina kauheen pitkäks. No nyt nukkumaan ja teen ne asiat sitten huomenna.