I shouldn't bear this shit anymore, but I just can't help myself.

Jehaa, siis tosi ratkiriemukas tunnelma. No ei ole. Kaikki on ihan päin persettä. Tuntuu, että jos rupeisin nyt laihuttamaan ja pyrkisin mun aikasempiin tavoitteisiin, niin kaikki korjaantuis, ongelmat unohtuis ja elämä ois ihanaa ja plaplapla. Järjellä ajatellen se ei kuitenkaan menis niin, vaan se tois lisää paskaa..

Koitti siis  Kiva Keskiviikko kaikki oli ihanaa, I:n kanssa oli kivaa ja naurettiin ja naurettiin ja tuntu hyvältä, että se oli mun lähellä. Sitten tuli Tuska Torstai aluks kaikki hyvin, sitten ku salama kirkkaalta taivaalta kaikki oli taas siinä samassa vanhassa paskassa. En jaksa tätä enää, mut on pakko jaksaa? Voisko mun elämän sammuttaa vähäks aikaa ja jatkaa myöhemmin. Tai sitten jäisin vaan sinne sammuksiin. Se ois kaikkien kannalta varmasti parempi. Varsinkin I:n sen ei tarvis enää sietää mun läsnäoloa ja sitä että sen on pakko nähä mua 5pv viikossa. Yrittääkö se karkottaa mut tällein. Ois voinu ajatella muakin sanomalla asiat suoraan, eikä käyttämällä pantomiimi tekniikkaa, jossa täytyy arvailla, että mitähän tää homma nyt on. Eikö ois helpompaa vaan sanoo mulle, että ''kiitos ja näkemiin oli hauska tuntee tai vähemmän hauska'', kunhan se totuus nyt sieltä jollakin keinolla tulis ymmärrettävästi ilmi. TAI EDES LAPULLA mulle kelpaa mikä vaan keino kunhan siinä selviää miten asiat on, eikä tarvii ruveta pelaamaan mitään arvuuttelu pelejä. Raivostuttaa, ku jotkut pistää toisten päät sekasin, eikä loppua näy, eikä tule mitään ymmärrettävää selitystä ja niin pois päin.. Huoh..

No, mutta oli täs päivässä jotain kivaakin, nimittäin käytiin vähän eräässä kaupassa, yhden tärkeän kaverini kanssa ja meillä oli taas niin väsynyttä läppää, että.. Minä ja T satiin vielä samana päivänä ostos käyttöönkin pienellä avustuksella. Kunpa mäkin saisin sellasen vielä tänne mun huoneeseen, kunhan ekana saan tän omaks. Toivottavasti siinä ei kestä kauaa. Sitten saan nauttia hiljaisuudesta ja tulevasta ostoksesta.  En voi mainita, mikä ostos on, koska se paljastaisi liikaa.

Ois pitäny hävittää noi lääkkeet, ettei tule tehtyä mitään tyhmää, vaikkei se nyt kovin tyhmältä oikeastaan kuullostakaan. Kaikki tarvittavat välineet olis, jos haluun pään sekasin ja unohtaa kaiken. Viimeks lääkkeistä ja alkoholista sain upeita ideoita juoksennella autotiellä ja loikkia sillan kaiteilla. Nyt olis kyllä ihan sama, vaikka tekisinkin niin. En jaksa eteenpäin se tuntuu liian vaikeelta. Samalla kuitenkin muistan, että tää on vaan ahdistava tunne, joka voi mennä ohi. Tosin I:stä alkanut huono tunne ei kuitenkaan ole lyhyt ja ne tulee hyvin nopeesti uudestaan, minkä muistan myös paremmin kuin hyvin.

Pitäiskö mun vaan luovuttaa? En mä osaa luovuttaa. Oon huono häviäjä, en kestä tappiota. Sehän tarkottais sitä, että oon huono.

In my dreams:

You want some time alone
But I don't think I'll be that strong
I need to know
How much
How long
Where do I belong
How much
How long

Run to your mama
'Cause you can't stand the road
You better run and leave us alone
Run to your mommy before you lose control
Run and leave us alone

Don't know where I shall walk
I follow your steps
But something goes wrong
I need to know
How much
How long
Where do I belong
How much
How long

Goodbye my hopeless dream, goodbye my almost lover.

 Please, come and kill me, take my life away with your own hands. That is my dearest wish to you my love. It's the easiest thing to do. Easier than speaking, sayig things out loud, isn't it?