Silence I love you

Harmittaa, koska en voi puhua mun kavereille enää, jos mua painaa joku asia. Haluaisin, mutta se on parempi olla vaan hiljaa ja yksin. Mulla ois ihan keuheesti kaikkee asioita mitä haluisin kavereiden kanssa jutella ja pohtia, mutta en voi enää. Meinaan useesti ruveta juttelee tietyille henkilöille mua painavista asioista tai jostain muustakin, mutta nykyään yleensä mietin hetken ja sitten annan asian vaipua unohduksiin. Tai en ainakaan tuo ajatusta ihmisten ilmoille. Oon vähentäny myös kavereiden kanssa olemista, se on ollu helppoo, koska ei ne kauheen useesti pyytele mihinkään. Ainakaan enää. Tosin yks mun aika uus tuttavuus pyytää mua aika usein jonnekkin. Ihmettelen syvästi miks.

Ihmettelen myös, sitä miten jotkut ei osaa koskaan olla hiljaa tai olla hiljaisuudessa. Hiljaisuus on ihanaa, hijaisuudesta pitää joskus osata nauttia. Ei aina tarvii olla musiikkia ja hälinää. Saisinpa jo oman huoneen ni saisin olla rauhassa. Toiset kun ei osaa arvostaa hiljaisuutta. Ja kyllä kavereiden kanssakin täytyy osata olla vähän aikaa hiljaa ja olla herpaantumatta siitä että tulee tauko puheeseen. Mitä se haittaa? Kai sitä pitää välillä hengähtää. Tilanteen voi halutessaan tulkita joko postitiiviseksi tai nagatiiviseksi, ihan miten haluaa. Ite aina sellasen tilanteen tullen mietin, että kummallahan tavalla kanssaolijani hiljaisuuden tulkitsee. Jos henkilö on seurustelu kumppani niin musta on ihanaa olla hiljaa toisen lähellä, olla vaan hiljaa ja kuunnella sydämen tykytystä.

Noniin, ei ois pitäny ruveta ajattelee miten ihanaa on olla toisen vieressä ja kuunnella sen sydämen ääntä. Mielen valtaa heti alakuloisuus, kaipaus, yksinäisyys ja tietenkin exä tulee mieleen. Oon muuten huomannu, että oon välttäny exä sanan käyttämistä, koska en haluu myöntää vieläkään, että se on ohi. Nyt meinasin vaihtaa ton sanan, mutta antaa olla. Olkoon se protesti omaa päätäni vastaan.

Ja mitä on ne kaikki perustelut, että miks on kivaa/hyvä olla sinkku.

1. Saa flirttailla. No eikö sen seurustelukumppanin kanssa flirtaillu oo kivempaa. Musta ainakin.

2. Ei tarvii ilmotella menemisistään. Ei mun tarvii ilmottaa, jos oon sen kanssa menossa tai se on mukana. Ja ei mua muutenkaan haittais ilmottaa, että meen kaverin kanssa ostoksille.


3.Oma aika. Kuka sitä tarvii? Haudassa on omaa aikaa riittämiin, voi pohdiskella niitä yhteisiä hauskoja aikoja sitten. Eiköhän sitä omaa aikaa voi järjestää, vaikka ois suhteessa.

Ja onhan noita vaikka ja mitä..

Ps. Kaikkea ei kannata ottaa ihan kauheen vakavasti kuitenkaan, mutta oon tosiaan tota mieltä kärjistetysti tietenkin..

Aiheet meni nyt kyllä ihan kauas pois siitä mitä oli aikomus kirjottaa, mutta ei se mitään.

En voi käsittää, miten ihanaa on vaan pitää toista kädestä.