Onpas siitä tosi pitkä aika. Hui, varmaan kuukausi! Missä mä olen oikein ollut? Mitä mä olen oikein se aika tehnyt? Vastaus: En yhtään mitään. (järkevää ainakaan)
Kaikki on niin sekasin mun päässä enkä tiedä mitä mun pitäisi tehä. Oon satuttanu yhtä(kahta) ihmistä. En tahallaan.
Se tyyppi josta puhuin, joka sai mut hymyilemään. Loukkasin sitä (pahasti) ja siltikin se soittelee mulle, lähettelee viestiä ja haluaa nähä. Mitä tää on? Onks tää kusetusta? Jos se aikooki antaa samalla mitalla takasin, mutta odottaa, että oon heikoimmillani.
Eihän se vois ikinä tykätä musta niin paljon, että kaiken sen jälkeen se haluis olla mun kanssa. Eiei. Tässä on joku juttu. Pakko olla. En oo mikään missi, niinku sen entiset. En oo mitenkään erikoinen. Oon tylsä, hiljanen, herkkä. Kuka sellasta haluu?
Ja I.
En. Vaan. Pääse. Yli.
En vaikka kuinka yritän.
En halua antaa sen mennä.
Vaikka ei mulla muita vaihtoehtoja oiskaan, koska se ei haluu mua.
Rakastan sitä.
Ei tää oo mahollista?
Siis en puhu rakastamisesta, vaan jostain muusta(siitä etten saa sitä)
Tiedän, että rakastan.
Olen varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti