En saa unta taaskaan. Milloin viimeksi olen nukkunut hyvin ja ilman, että heräilisin koko ajan ja näkisin painajisia? En muista edes. Eilistä en voi laskea, koska sain rauhoittavan lääkkeen eräältä kun tarpeeksi kinusin. Halusin tietää millainen olo siitä tulisi. No nukuin sitten ainakin 15 tuntia. Ja nukuin hyvin. Aamulla oli iloinen olo, tosin vähän myöhemmin oloni vaihteli iloisesta todella oudon sekavaksi. Ja koko päivä jatkui samaan malliin. Pidin itseäni kasassa kun näin ystäviäni. En kehdannut olla heidän varsinkaan yhden seurassa surullinen, koska emme olleet nähneet pitkään aikaan ja en halunnut pilata kaikkea. Taisin kyllä ehkä tehdä sen, sillä en jaksanut ihan koko aikaa olla normaali.
Päivän sekava olo johtui varmaan siitä etten ollut syönyt kunnolla. Olin suunnitellut edellispäivänä ennen rauhoittavan ottoa, että saisin syödä seuraavan kerran aamulla 2 leipää outojen reseptieni mukaan. (teen aina jotain ihan ihme sekoituksia ja tungen vain kaikkea mitä löytyy) En yhtään tiedä mistä tämä tapa on tullut. En osaa syödä normaalisti, en tee leipää jossa on voita, juusto ja kurkkua. Leivässäni on salaatin kastiketta, mausteita, jugurttia, rahkaa, ruokakermaa.. mitä ikinä keksinkään. Enkä myöskään osaa syödä vähän. Jos syön syön paljon. Ateriakoot ovat hämärtyneet jo kauan sitten.
En kuitenkaan tehnyt leipiä. Otin noin 4 lusikallista rahkaa ja kahvia, sitten lähdin pyöräilemään. Minun oli tarkoitus ottaa omena mukaan, mutta unohdin. (Ihan siis sen takia etten ahmisi myöhemmin) Unohdin omena, mutten ahminut, mikä ihana tunne. En uskonut pystyväni tähän. Tuntuu, että nyt olen taas raiteilla. Lupaan itselleni, että pääsen tavoitteeseen taas. Vain tavoitteeseen ja sitten olen tyytyväinen ja lopetan tämän turhuuden.
Kuvittelin taas, että pääsen eroon viiltelystäkin. turha toivo. Nyt se houkuttaa kamalasti, kun olen kerrankin yksin, eikä tarvitse mennä sateeseen ja ukkoseen lasin kanssa. Haluan jotain parannusta olooni. Minua ahdistaa, koska pelkään. Pelkään, että välimme rikkoutuvat taas suloisen enkelin kanssa. Hän voi tehdä minulle niin paljon niin vähällä. Hän voi saada minut itkemään tuosta vain ja hän voi jopa saada minut kuolemaan. Hyss, en juuri myöntänyt tuota, joku saattaa jopa lukea tämän.
Haluan huutaa.
Ei ollut sittenkään kovin vaikeaa löytää tätä blogia. En voi estää sinua tekemästä mitään ja voin vain toivoa, ettet päädy takaisin siihen älyttömään laihdutuskierteeseen, josta tiedät itsekkin, ettei se tuo mitään hyvää mukana.
VastaaPoista-K (en jaksanut kirjautua sisään, mutta ei pitäisi olla vaikeuksia arvata, kuka olen)