Maybe i'll run the stairs fifty million fucking times

Kävin just äsken särkemässä lasin mun käteen taas. Saattaa olla et lasin sirpaleita on aika lailla mun ihossa nyt.(ON) Ja vittu tää kaikki johtuu siitä et menin oksentamaan, musta tuntuu epäonnistuneelta ja niin paskalta että ei koskaan. Lupasin mun kaverille yrittää olla oksentamatta, mutta epäonnistuin. En kestä tätä. Tiiän et en oo sille mitään velkaa tai mitään, mutta haluun oikeesti itekki olla oksentamatta. Mun tekee mieli nyttenkin mennä oksentamaan.  Ehkä nää lasin sirpaleet mun kädessä estää oksetamisen koska niihin sattuu aika paljon. Oon kyllä ansainnu tän kivun, ansaitsen pahempaa, mun pitäs rikkoo kymmenen lasia käteeni että se ois mulle oikein. Mua täytyy rankasta mun tyhmyydestä. Ps.ihanaa ku verta on vähän kaikkialla.

Kirjotin ton joskus aamulla kuuden aikaan. En jaksanu julkasta sitä sillon, en tiiä miks. En ees muistanu et musta tuntu tolta sillon. Nyt mä oon ihan maassa. Nukuin ehkä kolme tuntia ja lähin töihin. Olin koko ajan ihan muissa maailmoissa ja siinä sitten rikoin vahingossa lasin kaupassa, jes.

Toi aamun oksentamis episodi oli kyllä sellanen että eieiei. Näin ei saa käydä. Miks en pystyny estää itteeni ahmimasta ja sitten oksentamasta. Menin vielä syömään mun turvaruokia joita EI kuulu oksentaa. En ois oksentanu niitä, jos en ois syöny mm, kokonaista suklaalevyä siihen lisäks. Ja se oli mun siskon.  En voi sanoo sille vaan, et ''teki mieli suklaa, söinpä siis sun koko levyn..'' Argh. En voi oikeesti olla näin tyhmä. Mut luulen, että sain oksennettua sen melkeinpä kaiken. Toivon todellakin, että porukat ei kuullu tai huomannu mitään. Ne oli kyllä nukkumassa, että ehkä ne ei sitten huomannu mitään.

Oli tosi lähellä kuitenkin ettei iskä huomannu mun kättä, jota olin just käyny ulkona koristelemassa lasinsirpaleilla. Se kirveli ihan kauheesti, mutta ei se haitannu ku näin ne ihanat veripisarat.

I'm not doing very well.
I'm not good at this.


I'm going to be myself and no-one but myself. 
But that's hard to do when 'who I am' was not enough for you.
You just didn't care enough to stay with me.
And leave that sickness in you.
That you could be with me.
After all you decide.
I know its hard, but still.


I'm isolating myself.
I'm staring at this world with tired eyes.
I'm amazed at how much you affected me.

I'm wanting you.
I'm not wanting to let go.
I'm watching pictures of us.
I'm surviving, at least for a while, on memories of you. 

I'm wondering if I ever even made it to your heart.
I'm thinking whether you liked how I felt in your arms.
I'm realizing that whoever you do tell your story to,
it will not include me. 

No use to deny I wanted to die, the day you said we were through

Miten jollain ihmisellä voi olla muhun näin suuri vaikutus? Hetken ajattelen henkilöä ja suuttun niin, että paiskaan paljain käsin lasin seinään ja sitten onkin käsi veressä. Muistan ku katoin niitä valuvia veripisaroita ja nautin siitä. Nautin siitä kun muhun sattu. Voisin ottaa tavaks murskata noita laseja käteeni. 

You knew me and I knew you but you kept your secretes till the end...
I will not be made a fool of my love will not bend!
I was hoping for something good, something strong...
But you had other plans singing your own love song...
you just disappeared like nothing was happening...
I know you had a tough life but hurting mine is wrong...
You were cool but you where just towing my heart along...
I feel horrible because I thought I found someone...
You were one in a million....
All I have to say is goodbye to you...
 It is just that..
I don't want to let you go

Miten voin tuntea näin paljon sitä kohtaan? Miks en vihaa sitä, vaikka se on aiheuttanu mulle tosi paljon harmia. Siltikään en vihaa sitä. En haluaiskaan vihata, mutta se olis paljon helpompaa mulle. En kestä tätä kaikkea. Tää tunne vie multa hengen vielä joku päivä. Joku päivä vielä isken käteni peilistä läpi. Mä toivon, että joku päivä pääsen yli tästä. Haluaisin pikakelata siihen aikaan, että tää paska loppuu. Olisin unohtanu kaiken ja jatkaisin eteenpäin. Toinen vaihtoehto, jonka valitsisin mielummin olisi, että kaikki muuttuu ennalleen ja mun ei tarvitsisi unohtaa. Ja ehkä olisin silloin jo sellanen ku oon aina halunnu, pieni, laiha, vähän rasvaa ja paljon lihasta.

 my lips are shivering
waiting for your love 
but it's gone, faded
and i can't get it back
I'm losing at this massive heart attack
so where'd you go
and why'd you leave me all alone 
was this your plan
to drop the bomb and leave
let me fall on the floor and bleed 
my eyes have been crying
waiting for your return
but I don't think it'll ever be my turn
i'm not fit to love
or be loved
i'm just numb, neutral
enough to be tossed on the floor
with this heartache sore
I crawled away but didn't run
you caught me again getting a stroke from the sun
I'm so scared now, if it was up to me
i'd be gone without a sound, cup of tea
no footprints no marks
just when i thought i found myself in the dark
i lose it all

i lost it all.
without you will i ever be the same?


En viitsi edes laskea paljonko kaloreita on tänään tullu, koska sitten vaan masentuisin entisestään. Oon mättäny vaan kaikkee mitä kaapista löytyy. Tyhmä päivä. Turha. Huomenna sitten kuitenkin taas sama rumba alkaa näitten syömisten kanssa. Miks tästäki asiasta on pitäny tehä näin vaikeeta.