I'm falling harder than I thought

Oon ihan hukassa, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mulla ei oo hajuakaan mitä mä voin tehdä millekkään. Puhuin tänään pitkästä aikaa parille mun kaverille, ja olihan se kivaa jutustella, mutta ei se auttanu mua yhtään. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks aijan kanssa tai sitten ei. En uskalla toivoo mitään hyvää, petyn kuitenkin. Oon pettyny niin monesti ku oon aatellu et mä pääsen nousemaan tästä rotkosta johon oon vajonnu, mut sit putoon vaan pahemmin vielä syvemmälle.

Tänään oon syöny salaattia ja vähän jotai kanakastiketta ja sitten ISO FAIL eli kaks ja puol rivii suklaata, jotka meni sitten melkeinpä samantien vessasta alas. Älysin kyllä virheeni viimeisten kahen palan kohalla ja ennen ku nielasin menin sylkemään ne pois. Pystyin käymään oksentamassa, koska porukat oli käymässä jossain= ihme. Ne ei nimittäin koskaan oo missään ja se on ärsyttävää. Musta on outoo et ennen sanoin jyrkästi ei oksentamiselle, mutta nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa muu ku se et saan tollaset turhat herkut poispoispois. Toisaalta, jos mulle tulee ihan mistä vaan ruuasta nykyään sellanen olo et haluun oksentaa niin, missä se raja sit menee. En halua oksentaa. Ja vaikka tänään sanoin itelleni et ei mun tarvii oskentaa ni silti mun jalat kävelee ku itestään vessaan. Saatan ehkä syyä vielä banaanin, jos se vaikka pysyis sisällä.

Miks lemmenjuoma ei voi olla totta. Tarviisin sitä tosi pahasti nyt. Pitää varmaan koittaa sitä Harry Potterin viimesessä osassa olevaa lemmenjuoma ohjetta :'D Miks mä ikinä kuvittelin et voisin olla pelkkä kaveri, eihän siitä tuu yhtään mitään. Miks se on niin vaikeeta. Ja miks I:n täytyy tehä siitä vielä vaikeempaa. Se varmaan tekee sen tahallaan, mut toisaalta en voi uskoo siitä et se tekis sellasta, mutta kuitenkin onhan se satuttanu mua aika paljon, joten miks ei. Muutenkin se näyttää olevan ihan ku se ois ilonen (tavallaan), eikä ero ois vaikuttanu siihen mitenkään. Et se pystyis vaan olee ihan ku mitään ei ois koskaan ollu meijän välillä.

Musta tuntuu aika usein siltä, et tuhoon kaiken mun ympäriltä. Kaikki katoo. En oo kauheesti ollu yhteyksissä mun kavereihin ainakaan koulun ulkopuolella ja noh, koulussakin vaa oon ehkä enemmän omassa pikku maailmassani. Toisaalta en ees jaksa nähä ketään. Kouluunki on tarpeeks vaikee saaha aikaseks lähtee nimimerkillä 'joka aamu myöhässä'. Tarviin lomaa. Krhm, vastahan se kesäloma oli..

I saa mut itkemään, suuttumaan, hulluks, rakastumaan, ihailemaan, sekoilemaan, hymyilemään, perhoset lentelemään vatsassa, surulliseks, sekavaks, iloseks, ahdistumaan, voimakkaaks, heikoks, hyvälle tuulelle, huonolle tuulelle, huokailemaan, epävarmaks,   tekemään itsestäni idiootin, punastumaan, hengittämään, haukkomaan henkeä...

En ois ikinä aatellukkaan ku me tavattiin, et mulla ois mitään mahollisuuksia I:n kanssa. Ihastuin siihen melkeinpä heti. Niin, kuumaa kamaa, että meinasin sulaa 8) En antanu mitään ihan parasta kuvaa ittestäni ekalla tapaamis kerralla(minä umpikännissä) Hups. On se vaan niin ihana<3 Kunpa se itekki sen tajuais. Ehkä munki pitäs tajuta jotain. Esimerkiks että oon ihan ok, ehkä.

Sä olet se

Tyhmä minä! Tyhmä, tyhmä! Miks menin syömään mitään...... Kuitenkin, tehty mikä tehty.. Joten jouduin turvautumaan vessanpöntön avuihin. Eieieieiiii. Olin niin pitkään ollu poissa tästä oksentelu touhusta:( Oli vaan pakko tällä kertaa, ahdistus kävi liian sietämättömäksi. Enkä kestäny ajatusta, että mun sisällä on kaikki ne ällötykset mitä söin. Hyi yäk, en halua ees mainita mitä söin yäkyäkyäk! En kestä itteeni. Huomenna neljän tunnun lenkki niin eiköhän se siitä.(auttaa ees vähän) Oon iha hirvee, kuvotan itteeni ja varmasti muitakin. Täytyy kohta mennä taas vessan saloihin JOS TOI YKS MENIS VAIKKA NUKKUMAAN!!! MEEEE JO nii pääsen joskus nukkumaan itekki! No ei sitten, älä mene nukkumaan, vittu... Noh kävin kuitenkin uudestaan, vaikka aika suuri riski, että se kuulis. Haluun uudestaan ja uudestaan kunnes kaikki on poissa. Kaikki.

Mua pelottaa. Oon todella onnellinen nyt kun eräs asia on paremmalla tolalla. Toisaalta haluan enemmän kuin tilanne sallii, mutta en voi vaatia sitä.  Miten joku voi tehä mut näin onnelliseks? Sellanen ihanuus, joka on särkeny mun sydämen tuhansiks palasiks, mutta silti mä vaan en pysty elämään ilman häntä. Oon kestäny jo niin paljon kaikkea ja pelkään et se tapahtuu uudestaan. Ja tiiän et menisin täysillä mukaan jos tilanne tarjoutuu. Olen aika varma, että romahdan taas. Ottaisin kuitenkin riskin, koska rakastan.

Maybe i'll run the stairs fifty million fucking times

Kävin just äsken särkemässä lasin mun käteen taas. Saattaa olla et lasin sirpaleita on aika lailla mun ihossa nyt.(ON) Ja vittu tää kaikki johtuu siitä et menin oksentamaan, musta tuntuu epäonnistuneelta ja niin paskalta että ei koskaan. Lupasin mun kaverille yrittää olla oksentamatta, mutta epäonnistuin. En kestä tätä. Tiiän et en oo sille mitään velkaa tai mitään, mutta haluun oikeesti itekki olla oksentamatta. Mun tekee mieli nyttenkin mennä oksentamaan.  Ehkä nää lasin sirpaleet mun kädessä estää oksetamisen koska niihin sattuu aika paljon. Oon kyllä ansainnu tän kivun, ansaitsen pahempaa, mun pitäs rikkoo kymmenen lasia käteeni että se ois mulle oikein. Mua täytyy rankasta mun tyhmyydestä. Ps.ihanaa ku verta on vähän kaikkialla.

Kirjotin ton joskus aamulla kuuden aikaan. En jaksanu julkasta sitä sillon, en tiiä miks. En ees muistanu et musta tuntu tolta sillon. Nyt mä oon ihan maassa. Nukuin ehkä kolme tuntia ja lähin töihin. Olin koko ajan ihan muissa maailmoissa ja siinä sitten rikoin vahingossa lasin kaupassa, jes.

Toi aamun oksentamis episodi oli kyllä sellanen että eieiei. Näin ei saa käydä. Miks en pystyny estää itteeni ahmimasta ja sitten oksentamasta. Menin vielä syömään mun turvaruokia joita EI kuulu oksentaa. En ois oksentanu niitä, jos en ois syöny mm, kokonaista suklaalevyä siihen lisäks. Ja se oli mun siskon.  En voi sanoo sille vaan, et ''teki mieli suklaa, söinpä siis sun koko levyn..'' Argh. En voi oikeesti olla näin tyhmä. Mut luulen, että sain oksennettua sen melkeinpä kaiken. Toivon todellakin, että porukat ei kuullu tai huomannu mitään. Ne oli kyllä nukkumassa, että ehkä ne ei sitten huomannu mitään.

Oli tosi lähellä kuitenkin ettei iskä huomannu mun kättä, jota olin just käyny ulkona koristelemassa lasinsirpaleilla. Se kirveli ihan kauheesti, mutta ei se haitannu ku näin ne ihanat veripisarat.

I'm not doing very well.
I'm not good at this.


I'm going to be myself and no-one but myself. 
But that's hard to do when 'who I am' was not enough for you.
You just didn't care enough to stay with me.
And leave that sickness in you.
That you could be with me.
After all you decide.
I know its hard, but still.


I'm isolating myself.
I'm staring at this world with tired eyes.
I'm amazed at how much you affected me.

I'm wanting you.
I'm not wanting to let go.
I'm watching pictures of us.
I'm surviving, at least for a while, on memories of you. 

I'm wondering if I ever even made it to your heart.
I'm thinking whether you liked how I felt in your arms.
I'm realizing that whoever you do tell your story to,
it will not include me.