You say I'm important to you. Please, don't say it if you can't show it

Mulla on tässä ollu vähän taukoa. On mulla ollu vaikka mitä kirjotettavaa, mutta en oo jaksanu tai saanu aikaseks kirjottaa mitään, enkä pahemmin kommentoidakkaan :/ Nytkään ei oo oikein huippu olo. Mulla on ihan kauhee väsymys ja uupumus. Oon kuluttanu aikani treenaamiseen ja lukemiseen.

 

Tänään päätin alkaa juomaan proteiinijauhetta. Tuntuu oudolta käyttää sellasta, koska oon aina ollu vastaan kaikkee 'ei luonnollista'. Toisaalta oon ollu lääkkeitäki vastaan, mutta nyt suorastaan en jaksa oottaa et saisin seuraavan. Vai onkohan se addiktio? :D No ei. Miten samassa painossa jumittamine tuntuukin niin ärsyttävältä, paitsi jos se ois sopiva ni sit se ei tietenkään haittais.

Miks ihmisten pitää tehä asiat niin hankalaks. Vituttaa tällänen. Miks jotkut näyttä tunteita liikaa ja jotkut ei sitten osaa ollenkaan.. Argh. Menee hermot tälläseen. Tarviin vastauksia. Tästä ei muuten tuu yhtään mitään. En jaksa kirjotella kauheesti joten kuvat kertoo.

For you my dear, even though I know you hate it:

But you've already forgotten.

Why you just don't.

Monsters haven't win me yet. Seems they have won you.

Why are you so scared to let the monsters go?

Once again a big question on my mind

Waiting for to be answered

Deep down inside

Realizing

I manage to kill myself

Before, I get the answer

The only escape from reality for me is sleep

Eilen sain poltettua 600 kcal lenkillä ja sit tein lihaskuntoo, se tuntu niin hyvälle että aijai. Sen jälkeen söin vaan 210 kcal eestä raejuustoo, tonnikalaa ja porkkanaa. Illalla sitten hupsista söin puolikkaan pitsan. Sen jälkeen tuli ihan kauhee olo, mutta sain pidettyä ahdistuksen kurissa tällä kertaa sillä tiedolla että huomenna(tänään) polttaisin ne pois juoksemalla.  Ennen pitsan syöntiä olin jotenkin onnellinen tai en tiiä oikein. Mulla oli sellanen fiilis et mun täytyy elää eikä miettiä mitään turhia kaloreita ja että oon kaunis tälläsenä jne. Arvaten, se kesti vaan sen hetken sitten. Äskön tein myös lihaskuntoa(sixpackia ootellessa) Ja nyt tuntuu hyvältä, ah.

Oon tullu siihen tulokseen, että nyt mä lopetan tän turhan vammaamisen ja alotan oikeesti liikkumaan ja syön terveellisesti. Eihä nää lupaukset koskaan pidä, mutta musta tuntuu et nyt tää voiski onnistua. Kohta alkaa koulu ja sanoin et pidän loppuloman vähän 'vapaata' tästä syömisvammailusta, mutta hups miten kävikään :D Noh, mutta tää on kuitenkin ihan eri asia!

Oon huomannu että aina lenkillä vaikka se kestäs 3 tuntia nii ajattelen koko ajan I:tä, mutta outoo että se ei oo saanu masennettua nyt tällä viikolla kauheesti. Oon kyllä koko ajan vähän apaattinen, mutta kuitenkin pystyn elämään suht hyvin nyt. Se on sitten eri asia ku nähään pakosta koulussa, että mitä sitten käy.

Mä haluun olla pieni. Söpö, sulonen sellanen,  josta joku pitää huolta. Haluan olla kevyt.