Mua pelottaa, mutta en tiedä mikä.

'EN

JAKSA

ENÄÄ hengittää. Minun on lakattava puhumasta! En pysty muuttumaan olemattomaksi!'

Kädet. Niistä mä tykkään, mun käsistä. Mun kädet on ihan ok. Tosin tarkotan käsivartta, en vaan 'käsiä'. Niin, ainut asia mussa mitkä on ihan ok, siedettävät. Näin ollen voinkin kysyä itteltäni MIKSI MÄ TUHOON MUN KÄDET. Et saa! Lopeta!

Kättä polttaa, siru on varmaan jääny sisälle. Tarviin jotain kylmää. Hainkin pakastimesta jonkun jääpussin. Ah, käsi huutaa hallelujaa. En tee tätä enää ikinä, enen. Toivon, että en.

Eilinen oli outo. Oisin voinu kuolla, mut se ei hetkauta mua yhtään. Aamulla, joku psykologi kysy et säikäyttikö se asia mut. Mä vastasin et ei. No ei se mua säikäyttäny yhtään. Oikeestaan en oo mitään mieltä siitä. En kirjota eilisestä enempää, en halua et mut tunnistetaan.

Mua pelottaa joku asia, mutta en tiiä mikä. En oikein tiiä et mitä mä nyt tunnen, en kyllä varmaan mitään. En oo varmaan tienny pitkään aikaan. En tiiä mitään. Mulle kaikki on ihan sama. Haluan. Olla. Näkymätön. Miten se onnistuu. NO EN TIEDÄ.

Oon ollu melko tyytyväinen tän viikon syömisiin. En ole ahminut. En itseasiassa muista millon oon viimeks ahminu. Hyvä niin. Musta tuntuu, et ahmimiset on mun osalta ohi.

Ruoka ei maistu, vaikka aloitin tekemään tosi hyvää ruokaa äsken. Huomasinki et eihä mun tee mieli mitään. Laitoin kaiken siis takaisin kaappiin. Koitin kyllä väkisin syyä omenan, mutta ei niin ei.  Tänään en siis taida syödä enää tai edes yrittää. En jaksa. Voisin, vaikka lueskella yhtä tosi mielenkiintoista kirjaa. Sofi Oksasta! Jep, niin mä teen.