Mun päivä meni ihan hyvin aluksi. Käytiin kaverin kanssa yhessä kivassa paikassa ja sitä tuli tosi hyvä ja ilonen mieli. Kuitenkin kotiin päästyäni koko päivän ilosuus meni ihan harakoille. Tein jotain, mitä kadunkadunkadun. En halua kirjottaa sitä, koska ärsyttää niin kamalasti. Sen pystyy kyllä ihan hyvin arvaamaan.(Ei, en oksentanu, olis kyllä pitäny.) Kauhee ahdistus iski ja on vieläki. Mun täytyy vaan pysyä pois vessasta ja oottaa kiltisti huomiseen, että voin mennä lenkille ja tehä lihaskuntoo. En jaksa oottaa. Haluun jo lenkille! Tuntuu läskiltä, hyi yäk! Miks mä pilasin kaiken.Kai mun pitäs kuitenkin olla ilonen, että en oksentanu.
Musta tuntuu niin yksinäiseltä. Musta tuntuu, että oon menettäny kaiken. Minkä kaiken? Eihän mulla koskaan oo ollu mitään. Paitsi.. No, sitäkään en voi enää sanoo mun omaks. Ärsyttää tämmönen angstailu, mut aina ei voi voittaa. Kaverit varmaan aattelee jo et 'Get over it!'. Ei ne taija ymmärtää et oon yrittäny ja yritän vieläkin. Koko ajan! joka helvetin sekuntti!
Juuuh, lässynlää blablabla.. ehkä lopetan tän nyt ihan suosiolla tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti