I'm falling harder than I thought

Oon ihan hukassa, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mulla ei oo hajuakaan mitä mä voin tehdä millekkään. Puhuin tänään pitkästä aikaa parille mun kaverille, ja olihan se kivaa jutustella, mutta ei se auttanu mua yhtään. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks aijan kanssa tai sitten ei. En uskalla toivoo mitään hyvää, petyn kuitenkin. Oon pettyny niin monesti ku oon aatellu et mä pääsen nousemaan tästä rotkosta johon oon vajonnu, mut sit putoon vaan pahemmin vielä syvemmälle.

Tänään oon syöny salaattia ja vähän jotai kanakastiketta ja sitten ISO FAIL eli kaks ja puol rivii suklaata, jotka meni sitten melkeinpä samantien vessasta alas. Älysin kyllä virheeni viimeisten kahen palan kohalla ja ennen ku nielasin menin sylkemään ne pois. Pystyin käymään oksentamassa, koska porukat oli käymässä jossain= ihme. Ne ei nimittäin koskaan oo missään ja se on ärsyttävää. Musta on outoo et ennen sanoin jyrkästi ei oksentamiselle, mutta nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa muu ku se et saan tollaset turhat herkut poispoispois. Toisaalta, jos mulle tulee ihan mistä vaan ruuasta nykyään sellanen olo et haluun oksentaa niin, missä se raja sit menee. En halua oksentaa. Ja vaikka tänään sanoin itelleni et ei mun tarvii oskentaa ni silti mun jalat kävelee ku itestään vessaan. Saatan ehkä syyä vielä banaanin, jos se vaikka pysyis sisällä.

Miks lemmenjuoma ei voi olla totta. Tarviisin sitä tosi pahasti nyt. Pitää varmaan koittaa sitä Harry Potterin viimesessä osassa olevaa lemmenjuoma ohjetta :'D Miks mä ikinä kuvittelin et voisin olla pelkkä kaveri, eihän siitä tuu yhtään mitään. Miks se on niin vaikeeta. Ja miks I:n täytyy tehä siitä vielä vaikeempaa. Se varmaan tekee sen tahallaan, mut toisaalta en voi uskoo siitä et se tekis sellasta, mutta kuitenkin onhan se satuttanu mua aika paljon, joten miks ei. Muutenkin se näyttää olevan ihan ku se ois ilonen (tavallaan), eikä ero ois vaikuttanu siihen mitenkään. Et se pystyis vaan olee ihan ku mitään ei ois koskaan ollu meijän välillä.

Musta tuntuu aika usein siltä, et tuhoon kaiken mun ympäriltä. Kaikki katoo. En oo kauheesti ollu yhteyksissä mun kavereihin ainakaan koulun ulkopuolella ja noh, koulussakin vaa oon ehkä enemmän omassa pikku maailmassani. Toisaalta en ees jaksa nähä ketään. Kouluunki on tarpeeks vaikee saaha aikaseks lähtee nimimerkillä 'joka aamu myöhässä'. Tarviin lomaa. Krhm, vastahan se kesäloma oli..

I saa mut itkemään, suuttumaan, hulluks, rakastumaan, ihailemaan, sekoilemaan, hymyilemään, perhoset lentelemään vatsassa, surulliseks, sekavaks, iloseks, ahdistumaan, voimakkaaks, heikoks, hyvälle tuulelle, huonolle tuulelle, huokailemaan, epävarmaks,   tekemään itsestäni idiootin, punastumaan, hengittämään, haukkomaan henkeä...

En ois ikinä aatellukkaan ku me tavattiin, et mulla ois mitään mahollisuuksia I:n kanssa. Ihastuin siihen melkeinpä heti. Niin, kuumaa kamaa, että meinasin sulaa 8) En antanu mitään ihan parasta kuvaa ittestäni ekalla tapaamis kerralla(minä umpikännissä) Hups. On se vaan niin ihana<3 Kunpa se itekki sen tajuais. Ehkä munki pitäs tajuta jotain. Esimerkiks että oon ihan ok, ehkä.

Kellä kulta, sillä onni.

 Turha päivä, turhempi elämä, turhin minä. Tänään mulla on ollu koko ajan sellanen olo et millään ei oo mitään väliä, mulla ei oo mitään väliä. Oon täällä ihan turhaan. Mut täytyy poistaa, koska ei mulla tee mitään täällä. Huomenna, jos tää olo ei ala lähtemään turvaudun hetkellisesti helpottaviin keinoihin. Tosin mun ei pitäny tehä sitä enää mut ei sillä oo niin väliä enää. Jotenkin koomista et porukat tossa koneen toisella puolella kattoo telkkaria ja mä suunnittelen täs ties mitä eikä ne tiiä mitään.. Ne ei tiiä musta mitään, ei psykologista, ei mistään.

 

Haluan nukkua. Voinko vaan nukkua ikuisesti. Jos meen nyt nukkuman ja toivon ettei mun tarvis hertätä aamulla, toteutuuko se jos oikein kovasti pyydän ja anelen.

 

 En nykyään jaksa tehä yhtään mitään. En jaksa lähtee minnekkään. Koulunkäynti kärsii. Nytkin pitäs tehä läksyjä mut istun koneella. Mulle on kertyny kauheesti tekemättömiä tehtäviä. Fyysisesti jaksan vaikka juosta tunnin, pari tai enemmän, mutta henkisesti: Enjaksaenjaksaenjaksaenjaksaenjaksaenjaksaenjakaenjaksa

I shouldn't love you but I want to
I just can't turn away
I shouldn't see you but I can't move
I can't look away

And I don't know how to be fine when I'm not
'Cause I don't know how to make a feeling stop

Just so you know
This feeling's taking control of me
And I can't help it
I won't sit around, I can't let him win now
Thought you should know
I've tried my best to let go of you
But I don't want to
I just gotta say it all
Before I go
Just so you know

It's getting hard to be around you
There's so much I can't sayDo you want me to hide the feelings
And look the other way

This emptiness is killing me
And I'm wondering why I've waited so long
Looking back I realize
It was always there just never spoken
I'm waiting here...been waiting here

 

 

Everytime you hurt me I just want to kill myself

I want to dissapear

even though 

you might not know

how much you're hurting me

Syömisistä en sitten viitsi ees mainita.. liikaa, liikaa, liikaa.

Sadness

On niin ärsyttävää ku pitää esittää ilosta koulussa.  En jaksa, mutta mun täytyy. En jaksa enää ees puhua kavereilleni mitään, pakosta vaan jotai soperran. Haluun vaan olla kotona koneella, lenkillä ja olla syömättä. Mua ei kiinnosta ku yhen ihmisen seura, mutta musta tuntuu et se ei oikein tykkää olla mun seurassa tai muuta. Ehkä se on vaan epävarma? Ehkä mä oon epävarma? Kaksi epävarmaa = ei tuu mitään. Mä haluisin mennä aina välkällä sen luo, halata sitä, antaa pusun ja pitää sitä sylissä. Entä jos se ei tykkäis siitä. Mä haluisin tietää mitä se aattelee musta, Voisko se olla enemmän ku kaveri mulle? Vai onko se haudannu sen ajatuksen jo kauas pois? Ei se tule koskaan kertomaankaan, ellen mä mene kysymään, mutta en halua häiritä sitä. Miks kaikki on niin vaikeeta..

Ennen koulussa otin hirmu annoksen ruokaa ja kaikki katto sillei :o Nykyään mua hävettäis ottaa niin paljon, että lautaset tursuaa yli. Mua hävettää syödä koulussa, koska siellä on paljon muita ja musta tuntuu et ne kattoo mua ku syön ja ajattelee et oon kauhee possu. Söin koulussa jotain tänään vaan sen takia ettei kaverit taas ihmettele miks en syö ja kadutti heti sen jälkeen. Se on niin ärsyttävää, ei kai mun oo pakko jos en haluu. Enää en kyllä syö sen takia mitä muut ajattelee, mielummin keksin jotain niitten ärsyttävään ihmettelyyn.

Haluun kuolla pois. Toivottavasti auto ajaa mun päälle ku meen lenkille.

Not lying, only denying that I feel so much better without you

En olis ikinä uskonu sanovani näin, mutta haluan kouluun. En malta oottaa, että koulu alkaa. Mikä muhun on tullu. Kaikki on vaan paremmin sillon, vaikka joutuuki ahertamaan, mutta se antaa tietyn rytmin ja helpottaa asioita. Oon ollu ihan tyhmä koko kesän ja tuhlannu sen. Oisin voinu nauttia kesästä ja tehä kaikkea kivaa. Tänään aijon olla menemättä lenkille ja syödä mitä mieli tekee. Saattaa kyllä olla et oon vaan väsyny tuskasen reissun jälkeen ja siks en jaksa välittää mistään :D Tää oli nyt vaan tällänen lyhyt kirjotus ku en jaksa olla koneella. Blah.

Ps. Ykskään postaus ei oo mitään ilman että siinä on joitan I:hin liittyvää .:DD


I feel it everyday it's all the same
It brings me down but I'm the one to blame
I've tried everything to get away
So here I go again
Chasing you down again
Why do I do this?

Over and over, over and over
I fall for you
Over and over, over and over
I try not to

It feels like everyday stays the same
It's dragging me down and I can't pull away
So here I go again
Chasing you down again
Why do I do this?

Over and over, over and over
I fall for you
Over and over, over and over
I try not to
Over and over, over and over
You make me fall for you
Over and over, over and over
You don't even try

So many thoughts that I can't get out of my head
I try to live without you, every time I do I feel dead
I know what's best for me
But I want you instead
I'll keep on wasting all my time