I'm a mess who's dying inside

Mitä mulle on tapahtunu. Viime torstaista lähtien musta ei oo tuntunu oikein yhtään miltään. Tunneko mä enää mitään. On tosin ollu helpompi olla kavereiden kanssa. Tää tuntuu ihan oudolta. En välitä oikein mistään, mulle on ihan sama et mitä mulle käy. Laihtumisesta en kuitenkaan ole päästänyt irti ja oon laatinu tiettyjä sääntöjä tähän touhuun ja ajattelin et laihutan niin terveellisesti ku pystyn(nii just), saa nähä mitä siitäki tulee.  Joka tapauksessa aijon tavoitteeseeni päästä!

Uudet säännöt:

1. Ei missään nimessä saa oksentaa(se on huijausta!) vaikka ois kuinka kauhee olo niin EIEIEI
2. Jos syön niin jaan ne kolmeen osaan eli saan syyä 3 kertaa päivässä KORKEINTAAN, mielummin ei yhtään mut se on aika harvinaista nykyään tälläselle ahmatille... JA alle 800kcal !
3. Ei syöntiä kello 19.00 jälkeen
4.Pitää syödä terveellistä ruokaa eli ei herkkuja.
5. Lasien rikkominen käteen = kielletty. Siitä jää vaan rumia arpia. Viime viikolla vuoti toi yks aika pahasti ja siitä jää taas niin ihana ruma arpi, että ei hyvänen aika..
6. Pureskele ja sylje kaikki 'ei toivottu'.

Saa sit nähä et miten tää sujuu. Oon viimeaikoina harrastanu tota pureskelua ja sylkemistä aika paljon. Se on jotenki helppoo, vaikka taitaa siitä jotain kaloreita silti tulla :/

En jaksa nyt kirjottaa enempää, en oo saanu ajatuksia selvitettyä mihinkään suuntaan..

I'm falling harder than I thought

Oon ihan hukassa, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mulla ei oo hajuakaan mitä mä voin tehdä millekkään. Puhuin tänään pitkästä aikaa parille mun kaverille, ja olihan se kivaa jutustella, mutta ei se auttanu mua yhtään. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks aijan kanssa tai sitten ei. En uskalla toivoo mitään hyvää, petyn kuitenkin. Oon pettyny niin monesti ku oon aatellu et mä pääsen nousemaan tästä rotkosta johon oon vajonnu, mut sit putoon vaan pahemmin vielä syvemmälle.

Tänään oon syöny salaattia ja vähän jotai kanakastiketta ja sitten ISO FAIL eli kaks ja puol rivii suklaata, jotka meni sitten melkeinpä samantien vessasta alas. Älysin kyllä virheeni viimeisten kahen palan kohalla ja ennen ku nielasin menin sylkemään ne pois. Pystyin käymään oksentamassa, koska porukat oli käymässä jossain= ihme. Ne ei nimittäin koskaan oo missään ja se on ärsyttävää. Musta on outoo et ennen sanoin jyrkästi ei oksentamiselle, mutta nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa muu ku se et saan tollaset turhat herkut poispoispois. Toisaalta, jos mulle tulee ihan mistä vaan ruuasta nykyään sellanen olo et haluun oksentaa niin, missä se raja sit menee. En halua oksentaa. Ja vaikka tänään sanoin itelleni et ei mun tarvii oskentaa ni silti mun jalat kävelee ku itestään vessaan. Saatan ehkä syyä vielä banaanin, jos se vaikka pysyis sisällä.

Miks lemmenjuoma ei voi olla totta. Tarviisin sitä tosi pahasti nyt. Pitää varmaan koittaa sitä Harry Potterin viimesessä osassa olevaa lemmenjuoma ohjetta :'D Miks mä ikinä kuvittelin et voisin olla pelkkä kaveri, eihän siitä tuu yhtään mitään. Miks se on niin vaikeeta. Ja miks I:n täytyy tehä siitä vielä vaikeempaa. Se varmaan tekee sen tahallaan, mut toisaalta en voi uskoo siitä et se tekis sellasta, mutta kuitenkin onhan se satuttanu mua aika paljon, joten miks ei. Muutenkin se näyttää olevan ihan ku se ois ilonen (tavallaan), eikä ero ois vaikuttanu siihen mitenkään. Et se pystyis vaan olee ihan ku mitään ei ois koskaan ollu meijän välillä.

Musta tuntuu aika usein siltä, et tuhoon kaiken mun ympäriltä. Kaikki katoo. En oo kauheesti ollu yhteyksissä mun kavereihin ainakaan koulun ulkopuolella ja noh, koulussakin vaa oon ehkä enemmän omassa pikku maailmassani. Toisaalta en ees jaksa nähä ketään. Kouluunki on tarpeeks vaikee saaha aikaseks lähtee nimimerkillä 'joka aamu myöhässä'. Tarviin lomaa. Krhm, vastahan se kesäloma oli..

I saa mut itkemään, suuttumaan, hulluks, rakastumaan, ihailemaan, sekoilemaan, hymyilemään, perhoset lentelemään vatsassa, surulliseks, sekavaks, iloseks, ahdistumaan, voimakkaaks, heikoks, hyvälle tuulelle, huonolle tuulelle, huokailemaan, epävarmaks,   tekemään itsestäni idiootin, punastumaan, hengittämään, haukkomaan henkeä...

En ois ikinä aatellukkaan ku me tavattiin, et mulla ois mitään mahollisuuksia I:n kanssa. Ihastuin siihen melkeinpä heti. Niin, kuumaa kamaa, että meinasin sulaa 8) En antanu mitään ihan parasta kuvaa ittestäni ekalla tapaamis kerralla(minä umpikännissä) Hups. On se vaan niin ihana<3 Kunpa se itekki sen tajuais. Ehkä munki pitäs tajuta jotain. Esimerkiks että oon ihan ok, ehkä.

We can't change the way we feel inside.

Get up
Come on
Why're you scared?

You'll never change what's been and gone

stop crying your heart out

 Samaa kuraa päivästä toiseen. Miks mun täytyy olla liian kiltti. En voi kuitenkaan parantaa maailmaa, vaikka haluaisin.  Miks en voi vaan antaa asioiden olla, sillä se saa mut vihaamaan itteeni. Toisaalta vihaisin itteeni vielä enemmän, jos antasin niiden olla, vaikka siitä seuraaki mulle itelleni kaikkee paskaa. Miks en voi vaan antaa olla? En pysty, en kykene, en osaa. Välitän liikaa.

 Miks en voi lopettaa välittämästä. Kaikkiha olis sit liian helppoa eli ei missään nimessä niin voi olla. Mut entäs jos se saa mut vahingoittamaan itteeni niin, mitäs järkee siinä on. No, ei mitään ei missään oo mitään järkee. En ymmärrä mun tunteista enää mitään, en osaa tehä asioille muuta kuin satuttaa itteeni. Itkeminenkään ei tunnu enää auttavan.

 Tänään söin koulussa paprikaa ja kurkkua. Oon syöny vaan kasviksia ja melonia tänään. NE ON TERVEELLISIÄ. Kysymys kuuluukin miks haluan oksentaa. En saa tehä sitä. Saan syödä! Saan syödä! Mutta kuitenkin koko ajan tälläki hetkellä välttelen ruokaa. En mene keittiöön, koska siellä on ruokaa. Mut mulla on lupa syödä! Miks siis välttelen. Mikä mua vaivaa..

Oon I:lle ku ilmaa. Se ei välitä musta enää. Oonko mä vaan vainoharhanen vai onks se oikeesti niin. Se olikin liian hyvää ollakseen totta. Pilaan kaiken ja oon epävarma itestäni. On tietyt harvat ihmiset kenen seurassa voin olla ilman pelkoa, tosin nyt niitä on yks vähemmän. Mulla ei ennen ollu ees kiusallinen olo vaikka oltas oltu sen kanssa ihan hiljaa. Joka hetki oli se millanen tahansa oli sen arvosta, mutta nyt se kaikki on poissa. I saa mut tuntemaan itteni arvottomaks sen käytöksellä. Mä kuitenkin yritin parhaani. Kiitos paljon.