I've been such a fool

Miten mä olenkin ollu näin tyhmä. Nyt oon vasta pikkuhiljaa ruvennu tajuamaan, että oon tuhlannu monta kuukautta ihan turhaan ruoan miettimiseen ja välttelemiseen. Älysin myös syyn tai osasyitä, miks mä 'hairahduin' tällaseen, mikskä sitä nyt kutsuis syömisvammailuun? Suurin syy taitaa liittyä mun perheeseen, mutta siitä en viitsi sanoa sen enenpää. Alunperin mun piti vaan pitää jotain urheilupäiväkirjantyylistä blogia, mut siitä tuli jotain muuta. Kirjoitin oksentelusta ja siitä kuinka lenkit piteni yhestä ja puolesta tunnista viiteen taikka kuuteen tuntiin, pidin paastopäiviä ja ahdisti koko ajan. Ahdistaa mua vieläkin, mut se ei oo niin nyt paha, ehkä. Tosin mulla on sit kaikee muuta paskaa koko ajan päässä et niissä on ihan tarpeeks mulle.

Nyttemmin pyrin lähinnä saamaan lihaksia, en laihtumaan. Toki ajattelin päästä tavoitteeseen terveellisesti, mutta saa nähdä miten käy. Ei taija olla kovin realistista säilyttää lihakset ja painaa 43? :D I think it stays as a dream. Painoa en ainakaan aijo nostaa takaisin. En ikinä. Vammasta ku vaaka on nyt rikki tai jotenkin seko? En luota siihen ni en tiiä paljonko painan nyt :( Vältän myös herkkuja vielä ja lämpimiä ruokia ja muita 'ei turvallisia' ruokia. Alan kirjottamaan tähän blogiin enemmän kaikkee muuta mitä oon tehny, en syömisestä välttämättä tai en oo ihan varma vielä. Saattaa olla, että tulee vahingossa kirjotettua, heh. Täytyy pysyä positiivisena! Tai yrittää ainakin..

Tänään ymmärsin myös, että yks tyyppi, jota luulin mun ystäväks on/oli just päinvastasta. Se ei oo muuta tehny ku käyttäny mua hyväks aina tilanteen tullen ja mä oon menny halpaan. Onneks se ihminen ei oo enää mun elämässä. Ei olla pitkään aikaan oltu missään tekemisissä ja tavallaan tiesin koko ajan mitä kaikkee se oli mulle tehny, mutta tänään mä sen älysin. En ikinä enää halua olla missään tekemisissä sen henkilön kanssa. Vihaan sitä. Ja mua kaduttaa se miten tyhmä mä oon ollu ja sinisilmänen. Oon ollu myös ihan liiiiian kiltti. Tästä lähtien pidän puoliani tai ainaki yritän, vaikka se onkin mulle tosi vaikeeta.

Musta jotenkin tuntuu, et en jaksa käyä sillä psykologilla enää. Haluan kyllä, mutta en tiiä mistä nyt kiikastaa. Meen kuitenkin ens viikolla. Tässä on ollu kaks tai kolme viikkoo taukoo. Saa nähä miten käy. Nyt kyllä täytyy mennä nukkumaan, Adios!

''I need to change my lifestyle and become more fit,

toned, and healthier over all.

I know I may never look in the mirror and be satisfied, 

and that's human nature.''

 

PS. Sit joskus jos saan tollasen vatsan ni voin laittaa kuvia :D Jos sitä ikinä tapahtuu.. En oo mun pömppämahan takia viittiny muuten laittaa mitään kuvia, tosin ilman et kasvot näkyy. Inhoon mun reisiä ni niistäkää ei oo voinu mitään laittaa. Ehkä joskus.

Mua pelottaa, mutta en tiedä mikä.

'EN

JAKSA

ENÄÄ hengittää. Minun on lakattava puhumasta! En pysty muuttumaan olemattomaksi!'

Kädet. Niistä mä tykkään, mun käsistä. Mun kädet on ihan ok. Tosin tarkotan käsivartta, en vaan 'käsiä'. Niin, ainut asia mussa mitkä on ihan ok, siedettävät. Näin ollen voinkin kysyä itteltäni MIKSI MÄ TUHOON MUN KÄDET. Et saa! Lopeta!

Kättä polttaa, siru on varmaan jääny sisälle. Tarviin jotain kylmää. Hainkin pakastimesta jonkun jääpussin. Ah, käsi huutaa hallelujaa. En tee tätä enää ikinä, enen. Toivon, että en.

Eilinen oli outo. Oisin voinu kuolla, mut se ei hetkauta mua yhtään. Aamulla, joku psykologi kysy et säikäyttikö se asia mut. Mä vastasin et ei. No ei se mua säikäyttäny yhtään. Oikeestaan en oo mitään mieltä siitä. En kirjota eilisestä enempää, en halua et mut tunnistetaan.

Mua pelottaa joku asia, mutta en tiiä mikä. En oikein tiiä et mitä mä nyt tunnen, en kyllä varmaan mitään. En oo varmaan tienny pitkään aikaan. En tiiä mitään. Mulle kaikki on ihan sama. Haluan. Olla. Näkymätön. Miten se onnistuu. NO EN TIEDÄ.

Oon ollu melko tyytyväinen tän viikon syömisiin. En ole ahminut. En itseasiassa muista millon oon viimeks ahminu. Hyvä niin. Musta tuntuu, et ahmimiset on mun osalta ohi.

Ruoka ei maistu, vaikka aloitin tekemään tosi hyvää ruokaa äsken. Huomasinki et eihä mun tee mieli mitään. Laitoin kaiken siis takaisin kaappiin. Koitin kyllä väkisin syyä omenan, mutta ei niin ei.  Tänään en siis taida syödä enää tai edes yrittää. En jaksa. Voisin, vaikka lueskella yhtä tosi mielenkiintoista kirjaa. Sofi Oksasta! Jep, niin mä teen.

I'm falling harder than I thought

Oon ihan hukassa, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mulla ei oo hajuakaan mitä mä voin tehdä millekkään. Puhuin tänään pitkästä aikaa parille mun kaverille, ja olihan se kivaa jutustella, mutta ei se auttanu mua yhtään. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks aijan kanssa tai sitten ei. En uskalla toivoo mitään hyvää, petyn kuitenkin. Oon pettyny niin monesti ku oon aatellu et mä pääsen nousemaan tästä rotkosta johon oon vajonnu, mut sit putoon vaan pahemmin vielä syvemmälle.

Tänään oon syöny salaattia ja vähän jotai kanakastiketta ja sitten ISO FAIL eli kaks ja puol rivii suklaata, jotka meni sitten melkeinpä samantien vessasta alas. Älysin kyllä virheeni viimeisten kahen palan kohalla ja ennen ku nielasin menin sylkemään ne pois. Pystyin käymään oksentamassa, koska porukat oli käymässä jossain= ihme. Ne ei nimittäin koskaan oo missään ja se on ärsyttävää. Musta on outoo et ennen sanoin jyrkästi ei oksentamiselle, mutta nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa muu ku se et saan tollaset turhat herkut poispoispois. Toisaalta, jos mulle tulee ihan mistä vaan ruuasta nykyään sellanen olo et haluun oksentaa niin, missä se raja sit menee. En halua oksentaa. Ja vaikka tänään sanoin itelleni et ei mun tarvii oskentaa ni silti mun jalat kävelee ku itestään vessaan. Saatan ehkä syyä vielä banaanin, jos se vaikka pysyis sisällä.

Miks lemmenjuoma ei voi olla totta. Tarviisin sitä tosi pahasti nyt. Pitää varmaan koittaa sitä Harry Potterin viimesessä osassa olevaa lemmenjuoma ohjetta :'D Miks mä ikinä kuvittelin et voisin olla pelkkä kaveri, eihän siitä tuu yhtään mitään. Miks se on niin vaikeeta. Ja miks I:n täytyy tehä siitä vielä vaikeempaa. Se varmaan tekee sen tahallaan, mut toisaalta en voi uskoo siitä et se tekis sellasta, mutta kuitenkin onhan se satuttanu mua aika paljon, joten miks ei. Muutenkin se näyttää olevan ihan ku se ois ilonen (tavallaan), eikä ero ois vaikuttanu siihen mitenkään. Et se pystyis vaan olee ihan ku mitään ei ois koskaan ollu meijän välillä.

Musta tuntuu aika usein siltä, et tuhoon kaiken mun ympäriltä. Kaikki katoo. En oo kauheesti ollu yhteyksissä mun kavereihin ainakaan koulun ulkopuolella ja noh, koulussakin vaa oon ehkä enemmän omassa pikku maailmassani. Toisaalta en ees jaksa nähä ketään. Kouluunki on tarpeeks vaikee saaha aikaseks lähtee nimimerkillä 'joka aamu myöhässä'. Tarviin lomaa. Krhm, vastahan se kesäloma oli..

I saa mut itkemään, suuttumaan, hulluks, rakastumaan, ihailemaan, sekoilemaan, hymyilemään, perhoset lentelemään vatsassa, surulliseks, sekavaks, iloseks, ahdistumaan, voimakkaaks, heikoks, hyvälle tuulelle, huonolle tuulelle, huokailemaan, epävarmaks,   tekemään itsestäni idiootin, punastumaan, hengittämään, haukkomaan henkeä...

En ois ikinä aatellukkaan ku me tavattiin, et mulla ois mitään mahollisuuksia I:n kanssa. Ihastuin siihen melkeinpä heti. Niin, kuumaa kamaa, että meinasin sulaa 8) En antanu mitään ihan parasta kuvaa ittestäni ekalla tapaamis kerralla(minä umpikännissä) Hups. On se vaan niin ihana<3 Kunpa se itekki sen tajuais. Ehkä munki pitäs tajuta jotain. Esimerkiks että oon ihan ok, ehkä.

Sä olet se

Tyhmä minä! Tyhmä, tyhmä! Miks menin syömään mitään...... Kuitenkin, tehty mikä tehty.. Joten jouduin turvautumaan vessanpöntön avuihin. Eieieieiiii. Olin niin pitkään ollu poissa tästä oksentelu touhusta:( Oli vaan pakko tällä kertaa, ahdistus kävi liian sietämättömäksi. Enkä kestäny ajatusta, että mun sisällä on kaikki ne ällötykset mitä söin. Hyi yäk, en halua ees mainita mitä söin yäkyäkyäk! En kestä itteeni. Huomenna neljän tunnun lenkki niin eiköhän se siitä.(auttaa ees vähän) Oon iha hirvee, kuvotan itteeni ja varmasti muitakin. Täytyy kohta mennä taas vessan saloihin JOS TOI YKS MENIS VAIKKA NUKKUMAAN!!! MEEEE JO nii pääsen joskus nukkumaan itekki! No ei sitten, älä mene nukkumaan, vittu... Noh kävin kuitenkin uudestaan, vaikka aika suuri riski, että se kuulis. Haluun uudestaan ja uudestaan kunnes kaikki on poissa. Kaikki.

Mua pelottaa. Oon todella onnellinen nyt kun eräs asia on paremmalla tolalla. Toisaalta haluan enemmän kuin tilanne sallii, mutta en voi vaatia sitä.  Miten joku voi tehä mut näin onnelliseks? Sellanen ihanuus, joka on särkeny mun sydämen tuhansiks palasiks, mutta silti mä vaan en pysty elämään ilman häntä. Oon kestäny jo niin paljon kaikkea ja pelkään et se tapahtuu uudestaan. Ja tiiän et menisin täysillä mukaan jos tilanne tarjoutuu. Olen aika varma, että romahdan taas. Ottaisin kuitenkin riskin, koska rakastan.

I want to sleep but my brain wont stop talking to itself.

''Mun pitäs mennä kaverille juhlimaan ylihuomenna, mutta en teidä pystynkö menemään. En tässä mielentilassa. Haluan mennä, mutta ne pettyy muhun taas., mua pelottaa et ne ei enää kestä mua. Musta tuntuu et ne aattelee et mun ois jo pitäny päästä yli. En voi sille mitään. En taida päästä irti koskaan. Ei oo päivääkään ettenkö ajattelis I:tä. Ja mua ärsyttää ku ne just sanoo että kyllä se siitä ja että kyllä mä pääsen yli. Ja tiedän, joo kyllä tää ehkä joskus helpottaa, mutta ei se auta jos ne sanoo et kyllä se siitä. En voi vaan uskoo sitä tällä hetkellä. Se vaan saa mut surullisemmaks. En tiiä et luuleeks ne et se auttaa, ei se kuitenkaan auta. Kyllä ne kuitenkin jotain voi tehdä. Ne voi hyväksyä mut tälläsenä surullisena, joka jättää tulematta paikalle jos pyydetään tulemaan jonnekkin. Mä en vaan jaksa jotenki ja mun pitäs keskittyä samalla tähän syömiseen ja urheiluun.''

Siinä mun eilisiä ajatuksia. Kun olin kirjottanu ton, menin sänkyyn ja itkin itteni uneen. En ollukaan itkeny vähään aikaan, mutta nyt se taas varmaan alkaa, huoh. En jaksa itkee se vie multa voimat. Jos kuitenkin jokin muistutta mua I:stä ni ei siinä kauheesti vaihtoehtoja ole. Plus aina kun herään mun ensimmäinen ajatus on I ja kun menen nukkumaan, viimenen asia mitä ajattelen on yllättäenkin I. Musta tuntu ihan hassulta kun olin lenkillä ja sitten mulle tuli joku hassu muisto I:stä se oli sanonu jotain hassua ja mä rupesin hymyilemään siinä sitten. Sen jälkeen kun älysin, että se ei sanois mulle enää mitään hassua, tulin taas surulliseks.

Tässä päivässä on onneks ollu jotain hyvääkin. En nimittäin ahminut. Mikä voittajafiilis. Yritin pitää annokset mahdollisimman pieninä ja pitää pitkää taukoa syömisten välillä. Se onnistui melko hyvin, valitettavasti otin yhden 'aterian' jälkeen melkein perään kaksi omenaa. Se ei kuitenkaa lannistanu mun päivää. Ajattelin positiivisiä asioita eli sitä, että en ahminut ja söin terveellistä ruokaa ja kävin jopa juoksemassa. Ärsytti kyllä kun lenkki oli vaan 40 min, oisin juossu varmaan yli tunnin jos mulla ei ois ollu kiire töihin, jotka sitten alkoki myöhempään ku oli tarkotus. Sehän vitutti sitten aamulla. Jäi turhaan ylimääräistä aikaa.

On menny niin huonosti tässä pitkän aikaa niin en ole oikein kirjottanu tänne mitään kalorimääriä mitä oon syöny, mutta nyt voisin.

kahvi(mustana) n. 8kcal
maito 99kcal
tonnikala 70kcal
leipä 62kcal
omenat 100kcal
kana 400kcal
kurkku 3kcal
lisäys : päärynä 80 kcal
Yht.  822 kcal


Ihan liikaa. Ja en oo kyllä yhtään varma tosta kanasta et paljonko siitä tuli. Se oli jotain broilerin koipireittä. En voinu punnita paljonko siinä oli grammoina porukoitten takia. Tietkääköhän kukaan paljon sellanen yks painaa/paljon on kaloreita? Mulla on tässä kuvamateriaalia vähän auttamaan :D Se ei tosin ollu samaa merkkiä ku toi, mutta kalorit oli suunnilleen sama per 100g eli siinä mitä ite söin oli 170kcal/100g. Tossa kuvassa niissä on 180kcal/100g. Sit ku saan oman kämpän voin punnita kaiken jos haluan.

En jaksa kirjotta nyt enempää ja mun postaukset on ruvennu paisumaan muutenkin, että ehkä hyvä välillä lopettaa ettei tuu ihan koko elämänkertaa kirjotettua. Saa nähä et mitä huominen tuo, meenkö bileisiin vai en. Voi FUUCK!! Unohin kirjottaa päärynän tohon tän päivän syömisiin, kuolen, kuolen kuolen! KALORIT NOUS PILVIIN. Hyvästi elämä.

 

OR MORE...

How can I hate you but still love you?

Ei ole mahdollista, tänään vaaka näytti 47,8. En voi uskoa tätä, sillä viimeksi kuin muistan käyneeni vaa'alla se näytti 50,2 muistaakseni. Voi, mitä ihmettä! En nimittäin ole kauheasti liikkunut kahteen päivään. Tänään piti mennä lenkille, mutta en tiedä onnistuuko se tämän väsymyksen takia(en ole nukkunut yhtään) Juteltiin koko yö kaverin kanssa kaiksesta mitä mieleen juolahtaa kuten: politiikka, suhteet, baari(J ja M)<3 :D  ja kaikesta muusta. Taisi olla vähän väsynyttä läppää siinä seassa. No kivaa oli. 

Eilen tulikin sitten syötyä vain tonnikalaa n. 90kcal ja raejuustoa n. 180 kcal yhteensä: 270 kcal. Ei paha yhtään. En ymmärrä miten se onnistui, mutta käy mulle. Mun ei taaskaan tehnyt mieli mitään, otin silti noita ruokia että saisin proteiinia. Olen miettinyt ostavani proteiinijauhetta, en vain tiedä onko se kannattavaa ja se on myös aika kallista tälle lompakolle. Se olisi kyllä helppoa ja ei tarvitsisi syödä sitten välttämättä. Katsotaan mihin päädyn.

Ja nyt oikeesti haluan päästä eroon mun ajatuksista edes vähäksi aikaa. En kestä niitä enää, enkä kestä ajatella häntä. En halua ajatella enää.  Meen ihan sekasin pelkästä nimestä.(en tosin ihastuksesta sekasin vaan sen takia mitä se on tehnyt eikä tämä tarkoita ettenkö silti pitäisi hänestä)  Ja siis ääh, miten sen nyt selittäis. No, se on kohdellu mua kuin roskaa ja silti vaan eronkin jälkeen onnistuu vainoamaan mua, ei kirjaimellisesti kuitenkaan. Tuntuu, välillä ettei se sitä ehkä tahallaan tee tai en tiedä. Ei se varmaan koskaan ole ihan täysin tahallaan mua satuttanu kuitenkaan. Tää on niin monimutkanen juttu että ei voi ymmärtää. En edes itse ymmärrä.

Way to go..

Eilen tuli vähän tehtyä kaikkea tyhmää ja varsinkin yksi asia, joka vaikuttaa sitten huomattavastti erääseen toiseen asiaa, josta en viitti mainita ärsyttää suunnattomasti. Olen niin vihainen itselleni. Onneks unessa saan ehkä mielen rauhan, ellei eilinen tuu mun uniinkin. Eli kohta nukkumaan. Ja huomenna sitten voisin mennä pitkälle lenkille, nii ei ehkä tarvitsisi masentua eilisen takia. Mua ärsyttää ku oon just tälläne et jos teen jonkun virheen ni jään puimaan sitä pitkäks aikaa, ja masennun lisää aina ku aattelen sitä.

Huomisesta lähtien rupeen oikeesti ahertaa, että saisin timmin vartalon, jota oon aina halunnu. Eikä ois tällästä pömppä mahaa, äh. Ja syön oikein! Ei mitään keksejä pitsoja(montakohan kertaa oon ton sanonu) Noh, kyllä tää tästä vielä paremmaks muuttuu, toivottavasti.. Ja en varmaan nää I:tä tässä lähiaikoina ni ei kai sitä muuta voi sitten ku urheilla.

LOOOSER!

Joo, tuota... Toi otsikko kertoo kaiken oleellisen musta. Eilinen oli katastrofi. En tiedä miten saan korjattua kaiken. Täytyy vaan yrittää parhaani tehdä jotain (mutta mitä?) Jotenkin tuntuu, että mitään ei ole tehtävissä.


Minä ja I ollaan yhdessä. Eilinen liittyy siihen. En oo koskaan tavannu ketään yhtä ihanaa ihmistä. Voisin tehä mitä vaan että sillä ois kaikki hyvin. Mua harmittaakin ku se ei koskaan halua apua mihinkään ja pitää kaikki huolet itsellään, enkä mä saa koskaan auttaa sitä.

Tuli vähän popsittua vaikka mitä siellä kaverin luona eilen. Ei hyvä. Ens viikko menee sitten niitäkin kaloreita poltellessa. Tänään en kyllä syö enää mitään, oksettaa toi pitsa mitä söin. Loppu päivä jos menis vedellä ni iha jees ois se! Ei kyllä tee mieli mitään, ei se kyllä ole ennenkään estäny syömästä mitään. Nyt poistun suremaan eilistä katastrofia.

Lähtöön kannustavia kuvia:

 

Tuli vähän popsittua vaikka mitä siellä kaverin luona eilen. Ei hyvä. Ens viikko menee sitten niitäkin kaloreita poltellessa. Tänään en kyllä syö enää mitään, oksettaa toi pitsa mitä söin. Loppu päivä jos menis vedellä ni iha jees ois se! Ei kyllä tee mieli mitään, ei se kyllä ole ennenkään estäny syömästä mitään. Nyt poistun suremaan eilistä katastrofia.

Falling down again...

Tästä ja eilisestä päivästä ei taida olla mitään hyvää sanottavaa. Ehkä huomenna sitten vihdoinkin saan itteni kuriin.  Mun pitää ryhdistäytyä jos haluan tuloksia. En pääse mihinkään tavotteisiin tälläsellä läskipossu asenteella. Ois niin paljon helpompaa jos asuis yksin. Vois ite ostaa kaupasta kaikki mitä haluaa ja ei tarvis kärsiä.  Ehkä tää kuva auttaa mua ymmärtämään, että mässäily ei kannata.