Is this real?

Tänään oli ihana syksyinen ilma. Vähän piristävä viileys + aurinko = ah! Oli niin ihana käyä lenkillä. Musta on tuntunu oudolta monta päivää. Oon ehkä, luultavasti, mahdollisesti ollu onnellinen?  Aina välissä on ollu sellasia päiviä, millon musta on tuntunu toivottomalle ja oon purskahtanu/ halunnu purskahtaa itkuun ja romahtaa lattialle ilman syytä.

 Ei, en oo ollu onnellinen. Ei se oo mahollista! Ilosen voisin luultavasti allekirjottaa, mutta toi sana onnellisuus kuullostaa kaukaiselta ja oudolta. Mitä se onnellisuus on? Hyvää oloa? Uskoa, että kaikki järjestyy? Tunne siitä, että itsellä on jokin tarkoitus? Jokaiselle se tarkottaa varmasti eri asoita. Tietyt perusasiat on kuitenkin kaikille luultavasti siinä onnellisuus-listan kärjessä, vaikkapa terveys ja läheiset.

Nykyään on kiire koko ajan, stressiä pursuaa jokaisesta ilman suunnasta, enkä muista iloita pienistä ihanista asioista: halauksista, hymyistä, kivasta ilmasta..

 
Mun pitäs oppia ajattelemaan positiivisesti, oikeestaan kaikkien pitäis. Jos päivä on menny ihan päin vessanpönttöä, hehe niin ei se auta, että rupeen toistaa itelleni miten oon taas epäonnistunu ja kuinka huono oon, koska en pystyny olla syömättä keksiä tai otin pari liikaa. Kaikille käy niin varmasti joskus. Se, mitä mun pitäs ja kannattas tehä on oottaa seuraavaa päivää ja yrittää uuestaan. Se on tosi vaikeeta, sillä hetkellä ku ahdistaa, mutta mun pitää vaan koitta kestää se ja en ainakaan toistaseks siihen oo vielä kuollu. Ahdistus menee ohi.

 Okei, nyt lopetan tän jauhamisen, en kestä enää yhtäkään onn******** tai iloisuus löpinää. En taijakkaan olla optimisti? Oon koko päivän miettiny näitä asioita ja täyty ne jonnekkin laittaa pois mielestä. Ehkä nyt saan unta? Se, joka keksii ajatusten katkaisimen, myöntäsin sille nobelin-palkinnon samantien ja sais mut ikuiseks orjaks, eiku..

 

Your fingertips across my skin
The palm trees swaying in the wind
Images

You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick

I never want to see you unhappy
I thought you'd want the same for me

Goodbye, my almost lover
Goodbye, my hopeless dream
I'm trying not to think about you
Can't you just let me be?
So long, my luckless romance

I knew you'd bring me heartache
Almost lovers always do

I cannot go to the ocean
I cannot drive the streets at night
I cannot wake up in the morning
Without you on my mind
So you're gone and I'm haunted
And I bet you are just fine
Did I make it that easy
To walk right in and out of my life?

I simply destroy it all.

Piristävä lenkki takana. Se ois saanu olla pitempikin, mutta nyt ei valitettavasti ollu aikaa. Tekosyitä. Kesällä oli niin paljon enemmän aikaa kaikkeen. Tuhlasin kesänkin kaikkeen turhaan eli ahmimiseen ja oksentamiseen. Kraah. Oisin voinu olla paljon järkevämpi sillon, mutta olihan mulla sillon vähän kaikkee muutakin sotkua sekottamassa mun päätä. En oo koskaan seonnu niin pahasti.

Lenkillä tulee tosiaan mietittyä kaikkea. Ois tosi kiva jos saisin jotenkin nauhotettua mun ajatukset siinä samalla, että voisin kuunnella ne jälkeenpäin, koska unohan kuitenkin aina suurimman osan niistä. Mulle tulee aina jotain järkevääkin älyttyä ja ajateltua. Tänään vai eilenkö se oli, mulle tuli mieleen, tai musta tuntu et en tee tätä kaikkee itteni takia. Musta tuntuu, että haluan näyttää kaikille niille, jotka on käyttäny mua hyväks, vahingoittanu mua ja heittäny suolaa haavoihin. Plus muu shaiba.

Tässä on tullut mietittyä, että mikä mussa oikein on vikana? Aina mut on jätetty yksin, hyljätty tai muuta, vaikka oon ainakin omasta mielestäni ollut hyvä ystävä ja aina haluan auttaa, jos joku tarvitsee jotain. Mua tosin ymmärretään väärin aika usein. Mun sosiaaliset taidot ei ole mitään kymppiä eikä ehkä ees kuutosta. Oon ujo ja sekös on mahtava aines kaiken tuhoamiseen.

 Oon huomanut myös, että mun kaverit ei useinkaan uskalla sanoa mulle asioita suoraan, mikä on tosi ärsyttävää. Johtuuko se siitä et ne tietää et oon herkkä? Vai mitä peliä tää on? En mä kuole, jos saan palautetta, vaikka jos joku mun piirre on ärsyttävä jonkun mielestä ja se ois korjattavissa, asiasta sanomalla, miksi sitä ei voi tulla sanomaan. En usko, että rupeen itkee siitä, vaikka oonkin herkkä. Tekis mieli huutaa kaikille, mutta musta tuntuu, että se ei muuttais mitään. Oon nimittäin sen jo kerran tehnyt eri kavereille tosin, nykyään ex-kavereille. Ja jätin sen huutamisen, sanoin sen vain päin naamaa. Eipä auttanut.

Kaikesta sosiaalisesta epäpätevyydestä huolimatta, oon jotenkin onnistunu pitämään mun nykyiset ystävät joten kuten, eikä ne luultavasti oo juoksemassa mua karkuun. Saattaa kyllä olla et ne juonii jotain Eksytä 'mun nimi' - projektia. Taidan olla vähän vainoharhainen. Sitä se jatkuva hylkääminen tekee. Outoo sinänsä, että uskallan melko paljon kuitenkin puhua mun asioista mun kavereille tai en oo sillei emotionaalisesti sulkeutunu, äh kukaan ei varmaan ymmärrä mitä selitän. Mun pitäs olla ihan suu supussa mun asioista ja oon tässä jättäny sanomatta aika monta juttua jo eli hyvin sujuu tää 'hiljeneminen'.

Kohta vois, vaikka ruveta tekee läksyjä. Oikein aikanen alotus, NOT.

Fitspiration

Tuntuu jotenkin, että oon taas kahen vaiheilla. Haluan laihtua olla pienempi, toisaalta haluan olla lihaksikas. Haluan olla molempia, mutta se ei taida olla mahdollista samaan aikaan? Äh, en tiiä. Tuntuis jotenkin paljon helpommalta lopettaa syöminen ja  laihtua sellaseks pieneks ja sit syyä vaan sen verran et ei lihois. Mut sit mulla ei ois lihasta. Vaikeeta tällänen.

Oon kattellu vähän kuvia fitnessmalleista, ja on tullu vastaan sellasia miltä haluisin näyttää, joissa ei oo liikaa lihasta eikä ne näytä 'miehiltä'.

1. Eka on sellanen ''ei kauheen'' treenattu, koska tää ei taija olla ees fitnessmalli, mutta mielelläni ottasin ittelleni tollasen vartalon!

2. Vatsa ja kädet näyttää hyviltä ja ne on musta tärkeimmät. Tästä näkee melko huonosti.

3. Toisiks paras näistä! Aah! Mun mielestä tässä säilyy naisellisuus vielä aika hyvin, vaikka mun mielestä toi on hyvin treenattu kroppa.

4. Mun ehdoton suosikki on tässä! Tästä on pakko laittaa useampi kuva koska noissa kahessa ei näy se lihaksikkuus niin hyvin.

5. Myös aika kiva, mut jotenki toi naama ärsyttää. Se ei kyllä liity mihinkään mitenkään.. Vatsat jees ja kädet samaten.

6. Nyt tää on viimenen mä lupaan. Heh, mutta noh tää on kyl aika paljon treenattu tavallaan, mut silti jotenki tykkään tästä. Noi kädet varsinki on just kivat haluun tollaset. Reidetkään ei näytä tässä pahalta yhtään.

Kaikilla oli just sopivasti lihasta käsissä ja vatsassa. Ekalla ois tosin saanu olla enemmän erottuvat käsilihakset. Oonpas vaativa. Miks mulle ei vois tulla tollasia vatsalihaksia, jos sanoisin ''NYT!'' Toiveajattelua..

Tein tänään sellasen fitness suunnitelman. Laitoin kaikki syömisajat, lihasliikkeet, harjottelun kestot  ja päivät sinne yms. Toivottavasti seuraan sitä orjallisesti. Pitäs varmaan lahjoo itteni, jotenkin. Mikähän vois olla hyvä tapa saaha mut tosi motivoituneeksi? hmm..

Jätän suosiolla angstauksen pois tästä postauksesta. En halua nyt miettiä I:tä enkä muutakaan masetavaa.

Not strong enough, not good enough. When can I say I'm enough?

Mun päivä meni ihan hyvin aluksi. Käytiin kaverin kanssa yhessä kivassa paikassa ja sitä tuli tosi hyvä ja ilonen mieli. Kuitenkin kotiin päästyäni koko päivän ilosuus meni ihan harakoille. Tein jotain, mitä kadunkadunkadun. En halua kirjottaa sitä, koska ärsyttää niin kamalasti. Sen pystyy kyllä ihan hyvin arvaamaan.(Ei, en oksentanu, olis kyllä pitäny.) Kauhee ahdistus iski ja on vieläki. Mun täytyy vaan pysyä pois vessasta ja oottaa kiltisti huomiseen, että voin mennä lenkille ja tehä lihaskuntoo. En jaksa oottaa. Haluun jo lenkille! Tuntuu läskiltä, hyi yäk! Miks mä pilasin kaiken.Kai mun pitäs kuitenkin olla ilonen, että en oksentanu.

Musta tuntuu niin yksinäiseltä. Musta tuntuu, että oon menettäny kaiken. Minkä kaiken? Eihän mulla koskaan oo ollu mitään. Paitsi.. No, sitäkään en voi enää sanoo mun omaks. Ärsyttää tämmönen angstailu, mut aina ei voi voittaa. Kaverit varmaan aattelee jo et 'Get over it!'. Ei ne taija ymmärtää et oon yrittäny ja yritän vieläkin. Koko ajan! joka helvetin sekuntti!

 Juuuh, lässynlää blablabla.. ehkä lopetan tän nyt ihan suosiolla tähän. 

Things chance doesn't mean they get better

Pää tursuaa ajatuksia, joita haluisin tänne purkaa. En vaan osaa laittaa niitä oikein ja siks mun on vaikee kirjottaa tänne. Yritän kuitenki jotain sopertaa.

Eilinen oli sekä ihana että kamala. Olin vähän juhlimassa ja siellä oli myös I. Ku se ilmotti et tulee sinne ni hypin ja pompin riemusta. Pelkäsin kuitenkin et pilaan taas kaiken. Noh, niinhän siinä tais vähän käyä. Tosin se oli vasta loppuillasta ku rupesin tyhmäilemään ja onneks en ihan kauheen pahasti kuitenkaan. Parempi tosin ois ollu jos oisin ollu kunnolla ihan koko illan. Paras hetki eilisessä oli ku sain halata I:tä. Olin niin onnellinen, että rupesin itkemään. Voi mua tyhmää herkkää tyttöä. Ärsyttää olla herkkä. Itken ihan liikaa, en jaksa sitä. Tänään itkin ihan yhtäkkiä ilman syytä. Hetken päästä käperryin sänkyyn ja itkin lisää. Avasin telkkarin itkin taas. Huoh.

En pysty olemaan erossa I:stä. Kaivan itelleni kuoppaa. Jos nään sen ni en mä pysty kävelee toiseen suuntaan. Meen heti sinne missä se on. Ketäään ihanempaa ei voi olla, ei ketään yhtä kaunista.Mun ei pitäs antaa itteni luulla mitään, mut äh mä niin haluaisin et se ois mun.

Eilen mun teki mieli oksentaa pitkästä aikaa, mutta en tehny sitä. Kohta oon ollu kuukauden oksentamatta. Jee! Toivottavasti tää jatkuu tällein. Tunne vuoristorata sais kyllä tasaantua. Ekaks oon ilonen, sitten oonkin jo itkemässä ja sit taas en tunne mitään ja sit taas oonki surullinen blablabla..

Everywhere I'm looking now
I'm surrounded by your embrace
Baby I can see your halo
You know you're my saving grace

You're everything I need and more
It's written all over your face
Baby I can feel your halo
Pray it won't fade away

 

I've been such a fool

Miten mä olenkin ollu näin tyhmä. Nyt oon vasta pikkuhiljaa ruvennu tajuamaan, että oon tuhlannu monta kuukautta ihan turhaan ruoan miettimiseen ja välttelemiseen. Älysin myös syyn tai osasyitä, miks mä 'hairahduin' tällaseen, mikskä sitä nyt kutsuis syömisvammailuun? Suurin syy taitaa liittyä mun perheeseen, mutta siitä en viitsi sanoa sen enenpää. Alunperin mun piti vaan pitää jotain urheilupäiväkirjantyylistä blogia, mut siitä tuli jotain muuta. Kirjoitin oksentelusta ja siitä kuinka lenkit piteni yhestä ja puolesta tunnista viiteen taikka kuuteen tuntiin, pidin paastopäiviä ja ahdisti koko ajan. Ahdistaa mua vieläkin, mut se ei oo niin nyt paha, ehkä. Tosin mulla on sit kaikee muuta paskaa koko ajan päässä et niissä on ihan tarpeeks mulle.

Nyttemmin pyrin lähinnä saamaan lihaksia, en laihtumaan. Toki ajattelin päästä tavoitteeseen terveellisesti, mutta saa nähdä miten käy. Ei taija olla kovin realistista säilyttää lihakset ja painaa 43? :D I think it stays as a dream. Painoa en ainakaan aijo nostaa takaisin. En ikinä. Vammasta ku vaaka on nyt rikki tai jotenkin seko? En luota siihen ni en tiiä paljonko painan nyt :( Vältän myös herkkuja vielä ja lämpimiä ruokia ja muita 'ei turvallisia' ruokia. Alan kirjottamaan tähän blogiin enemmän kaikkee muuta mitä oon tehny, en syömisestä välttämättä tai en oo ihan varma vielä. Saattaa olla, että tulee vahingossa kirjotettua, heh. Täytyy pysyä positiivisena! Tai yrittää ainakin..

Tänään ymmärsin myös, että yks tyyppi, jota luulin mun ystäväks on/oli just päinvastasta. Se ei oo muuta tehny ku käyttäny mua hyväks aina tilanteen tullen ja mä oon menny halpaan. Onneks se ihminen ei oo enää mun elämässä. Ei olla pitkään aikaan oltu missään tekemisissä ja tavallaan tiesin koko ajan mitä kaikkee se oli mulle tehny, mutta tänään mä sen älysin. En ikinä enää halua olla missään tekemisissä sen henkilön kanssa. Vihaan sitä. Ja mua kaduttaa se miten tyhmä mä oon ollu ja sinisilmänen. Oon ollu myös ihan liiiiian kiltti. Tästä lähtien pidän puoliani tai ainaki yritän, vaikka se onkin mulle tosi vaikeeta.

Musta jotenkin tuntuu, et en jaksa käyä sillä psykologilla enää. Haluan kyllä, mutta en tiiä mistä nyt kiikastaa. Meen kuitenkin ens viikolla. Tässä on ollu kaks tai kolme viikkoo taukoo. Saa nähä miten käy. Nyt kyllä täytyy mennä nukkumaan, Adios!

''I need to change my lifestyle and become more fit,

toned, and healthier over all.

I know I may never look in the mirror and be satisfied, 

and that's human nature.''

 

PS. Sit joskus jos saan tollasen vatsan ni voin laittaa kuvia :D Jos sitä ikinä tapahtuu.. En oo mun pömppämahan takia viittiny muuten laittaa mitään kuvia, tosin ilman et kasvot näkyy. Inhoon mun reisiä ni niistäkää ei oo voinu mitään laittaa. Ehkä joskus.

You say I'm important to you. Please, don't say it if you can't show it

Mulla on tässä ollu vähän taukoa. On mulla ollu vaikka mitä kirjotettavaa, mutta en oo jaksanu tai saanu aikaseks kirjottaa mitään, enkä pahemmin kommentoidakkaan :/ Nytkään ei oo oikein huippu olo. Mulla on ihan kauhee väsymys ja uupumus. Oon kuluttanu aikani treenaamiseen ja lukemiseen.

 

Tänään päätin alkaa juomaan proteiinijauhetta. Tuntuu oudolta käyttää sellasta, koska oon aina ollu vastaan kaikkee 'ei luonnollista'. Toisaalta oon ollu lääkkeitäki vastaan, mutta nyt suorastaan en jaksa oottaa et saisin seuraavan. Vai onkohan se addiktio? :D No ei. Miten samassa painossa jumittamine tuntuukin niin ärsyttävältä, paitsi jos se ois sopiva ni sit se ei tietenkään haittais.

Miks ihmisten pitää tehä asiat niin hankalaks. Vituttaa tällänen. Miks jotkut näyttä tunteita liikaa ja jotkut ei sitten osaa ollenkaan.. Argh. Menee hermot tälläseen. Tarviin vastauksia. Tästä ei muuten tuu yhtään mitään. En jaksa kirjotella kauheesti joten kuvat kertoo.

For you my dear, even though I know you hate it:

But you've already forgotten.

Why you just don't.

Monsters haven't win me yet. Seems they have won you.

Why are you so scared to let the monsters go?

Once again a big question on my mind

Waiting for to be answered

Deep down inside

Realizing

I manage to kill myself

Before, I get the answer