I'm falling harder than I thought

Oon ihan hukassa, enkä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mulla ei oo hajuakaan mitä mä voin tehdä millekkään. Puhuin tänään pitkästä aikaa parille mun kaverille, ja olihan se kivaa jutustella, mutta ei se auttanu mua yhtään. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks aijan kanssa tai sitten ei. En uskalla toivoo mitään hyvää, petyn kuitenkin. Oon pettyny niin monesti ku oon aatellu et mä pääsen nousemaan tästä rotkosta johon oon vajonnu, mut sit putoon vaan pahemmin vielä syvemmälle.

Tänään oon syöny salaattia ja vähän jotai kanakastiketta ja sitten ISO FAIL eli kaks ja puol rivii suklaata, jotka meni sitten melkeinpä samantien vessasta alas. Älysin kyllä virheeni viimeisten kahen palan kohalla ja ennen ku nielasin menin sylkemään ne pois. Pystyin käymään oksentamassa, koska porukat oli käymässä jossain= ihme. Ne ei nimittäin koskaan oo missään ja se on ärsyttävää. Musta on outoo et ennen sanoin jyrkästi ei oksentamiselle, mutta nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa muu ku se et saan tollaset turhat herkut poispoispois. Toisaalta, jos mulle tulee ihan mistä vaan ruuasta nykyään sellanen olo et haluun oksentaa niin, missä se raja sit menee. En halua oksentaa. Ja vaikka tänään sanoin itelleni et ei mun tarvii oskentaa ni silti mun jalat kävelee ku itestään vessaan. Saatan ehkä syyä vielä banaanin, jos se vaikka pysyis sisällä.

Miks lemmenjuoma ei voi olla totta. Tarviisin sitä tosi pahasti nyt. Pitää varmaan koittaa sitä Harry Potterin viimesessä osassa olevaa lemmenjuoma ohjetta :'D Miks mä ikinä kuvittelin et voisin olla pelkkä kaveri, eihän siitä tuu yhtään mitään. Miks se on niin vaikeeta. Ja miks I:n täytyy tehä siitä vielä vaikeempaa. Se varmaan tekee sen tahallaan, mut toisaalta en voi uskoo siitä et se tekis sellasta, mutta kuitenkin onhan se satuttanu mua aika paljon, joten miks ei. Muutenkin se näyttää olevan ihan ku se ois ilonen (tavallaan), eikä ero ois vaikuttanu siihen mitenkään. Et se pystyis vaan olee ihan ku mitään ei ois koskaan ollu meijän välillä.

Musta tuntuu aika usein siltä, et tuhoon kaiken mun ympäriltä. Kaikki katoo. En oo kauheesti ollu yhteyksissä mun kavereihin ainakaan koulun ulkopuolella ja noh, koulussakin vaa oon ehkä enemmän omassa pikku maailmassani. Toisaalta en ees jaksa nähä ketään. Kouluunki on tarpeeks vaikee saaha aikaseks lähtee nimimerkillä 'joka aamu myöhässä'. Tarviin lomaa. Krhm, vastahan se kesäloma oli..

I saa mut itkemään, suuttumaan, hulluks, rakastumaan, ihailemaan, sekoilemaan, hymyilemään, perhoset lentelemään vatsassa, surulliseks, sekavaks, iloseks, ahdistumaan, voimakkaaks, heikoks, hyvälle tuulelle, huonolle tuulelle, huokailemaan, epävarmaks,   tekemään itsestäni idiootin, punastumaan, hengittämään, haukkomaan henkeä...

En ois ikinä aatellukkaan ku me tavattiin, et mulla ois mitään mahollisuuksia I:n kanssa. Ihastuin siihen melkeinpä heti. Niin, kuumaa kamaa, että meinasin sulaa 8) En antanu mitään ihan parasta kuvaa ittestäni ekalla tapaamis kerralla(minä umpikännissä) Hups. On se vaan niin ihana<3 Kunpa se itekki sen tajuais. Ehkä munki pitäs tajuta jotain. Esimerkiks että oon ihan ok, ehkä.