Sä olet se

Tyhmä minä! Tyhmä, tyhmä! Miks menin syömään mitään...... Kuitenkin, tehty mikä tehty.. Joten jouduin turvautumaan vessanpöntön avuihin. Eieieieiiii. Olin niin pitkään ollu poissa tästä oksentelu touhusta:( Oli vaan pakko tällä kertaa, ahdistus kävi liian sietämättömäksi. Enkä kestäny ajatusta, että mun sisällä on kaikki ne ällötykset mitä söin. Hyi yäk, en halua ees mainita mitä söin yäkyäkyäk! En kestä itteeni. Huomenna neljän tunnun lenkki niin eiköhän se siitä.(auttaa ees vähän) Oon iha hirvee, kuvotan itteeni ja varmasti muitakin. Täytyy kohta mennä taas vessan saloihin JOS TOI YKS MENIS VAIKKA NUKKUMAAN!!! MEEEE JO nii pääsen joskus nukkumaan itekki! No ei sitten, älä mene nukkumaan, vittu... Noh kävin kuitenkin uudestaan, vaikka aika suuri riski, että se kuulis. Haluun uudestaan ja uudestaan kunnes kaikki on poissa. Kaikki.

Mua pelottaa. Oon todella onnellinen nyt kun eräs asia on paremmalla tolalla. Toisaalta haluan enemmän kuin tilanne sallii, mutta en voi vaatia sitä.  Miten joku voi tehä mut näin onnelliseks? Sellanen ihanuus, joka on särkeny mun sydämen tuhansiks palasiks, mutta silti mä vaan en pysty elämään ilman häntä. Oon kestäny jo niin paljon kaikkea ja pelkään et se tapahtuu uudestaan. Ja tiiän et menisin täysillä mukaan jos tilanne tarjoutuu. Olen aika varma, että romahdan taas. Ottaisin kuitenkin riskin, koska rakastan.