On niin ärsyttävää ku pitää esittää ilosta koulussa. En jaksa, mutta mun täytyy. En jaksa enää ees puhua kavereilleni mitään, pakosta vaan jotai soperran. Haluun vaan olla kotona koneella, lenkillä ja olla syömättä. Mua ei kiinnosta ku yhen ihmisen seura, mutta musta tuntuu et se ei oikein tykkää olla mun seurassa tai muuta. Ehkä se on vaan epävarma? Ehkä mä oon epävarma? Kaksi epävarmaa = ei tuu mitään. Mä haluisin mennä aina välkällä sen luo, halata sitä, antaa pusun ja pitää sitä sylissä. Entä jos se ei tykkäis siitä. Mä haluisin tietää mitä se aattelee musta, Voisko se olla enemmän ku kaveri mulle? Vai onko se haudannu sen ajatuksen jo kauas pois? Ei se tule koskaan kertomaankaan, ellen mä mene kysymään, mutta en halua häiritä sitä. Miks kaikki on niin vaikeeta..
Ennen koulussa otin hirmu annoksen ruokaa ja kaikki katto sillei :o Nykyään mua hävettäis ottaa niin paljon, että lautaset tursuaa yli. Mua hävettää syödä koulussa, koska siellä on paljon muita ja musta tuntuu et ne kattoo mua ku syön ja ajattelee et oon kauhee possu. Söin koulussa jotain tänään vaan sen takia ettei kaverit taas ihmettele miks en syö ja kadutti heti sen jälkeen. Se on niin ärsyttävää, ei kai mun oo pakko jos en haluu. Enää en kyllä syö sen takia mitä muut ajattelee, mielummin keksin jotain niitten ärsyttävään ihmettelyyn.
Haluun kuolla pois. Toivottavasti auto ajaa mun päälle ku meen lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti