We can't change the way we feel inside.

Get up
Come on
Why're you scared?

You'll never change what's been and gone

stop crying your heart out

 Samaa kuraa päivästä toiseen. Miks mun täytyy olla liian kiltti. En voi kuitenkaan parantaa maailmaa, vaikka haluaisin.  Miks en voi vaan antaa asioiden olla, sillä se saa mut vihaamaan itteeni. Toisaalta vihaisin itteeni vielä enemmän, jos antasin niiden olla, vaikka siitä seuraaki mulle itelleni kaikkee paskaa. Miks en voi vaan antaa olla? En pysty, en kykene, en osaa. Välitän liikaa.

 Miks en voi lopettaa välittämästä. Kaikkiha olis sit liian helppoa eli ei missään nimessä niin voi olla. Mut entäs jos se saa mut vahingoittamaan itteeni niin, mitäs järkee siinä on. No, ei mitään ei missään oo mitään järkee. En ymmärrä mun tunteista enää mitään, en osaa tehä asioille muuta kuin satuttaa itteeni. Itkeminenkään ei tunnu enää auttavan.

 Tänään söin koulussa paprikaa ja kurkkua. Oon syöny vaan kasviksia ja melonia tänään. NE ON TERVEELLISIÄ. Kysymys kuuluukin miks haluan oksentaa. En saa tehä sitä. Saan syödä! Saan syödä! Mutta kuitenkin koko ajan tälläki hetkellä välttelen ruokaa. En mene keittiöön, koska siellä on ruokaa. Mut mulla on lupa syödä! Miks siis välttelen. Mikä mua vaivaa..

Oon I:lle ku ilmaa. Se ei välitä musta enää. Oonko mä vaan vainoharhanen vai onks se oikeesti niin. Se olikin liian hyvää ollakseen totta. Pilaan kaiken ja oon epävarma itestäni. On tietyt harvat ihmiset kenen seurassa voin olla ilman pelkoa, tosin nyt niitä on yks vähemmän. Mulla ei ennen ollu ees kiusallinen olo vaikka oltas oltu sen kanssa ihan hiljaa. Joka hetki oli se millanen tahansa oli sen arvosta, mutta nyt se kaikki on poissa. I saa mut tuntemaan itteni arvottomaks sen käytöksellä. Mä kuitenkin yritin parhaani. Kiitos paljon.